Helsingin Sanomissa oli 5.11. artikkeli kulttuurialan vaikuttajien palkoista, siitä mitä eri taidelaitosten johtajat ja muut alan työntekijät tienaavat. Joukon jatkoksi oli myös laitettu muutaman keskeisen galleristin ansiotulot vuodelta 2006. Vaikka näiden kolmen kärkigalleristin vuositulot laskettaisiin yhteen, niin summa jää silti vain 40000 euroon.
Tämä jos mikä osoittaa selvästi kuinka vaikeaa on kuvataidealalla tulla toimeen, miten pienimuotoista galleriatoiminta suomessa on ja myös sen miten olemattomat ovat valtakuntamme taidemarkkinat.
Galleristien laittaminen tälläiselle "kuka tienaa eniten kulttuurilla"-listalle on harhaanjohtavaa ja eikä se anna oikeaa kuvaa asioista. Galleristit ovat itsenäisiä pienyrittäjiä, jotka rahoittavat koko toimintansa teosten myynnillä tai omista säästöistään, kun taas muut listalla olevat kulttuuri-instanssit maksavat palkkoja verovaroilla tuettuna. Jos median on pakko tehdä listoja myös kulttuurin palkoista, niin galleristien paikka olisi kulttuurin pienyrittäjien joukossa, josta taas ei paljon otsikoita revitä.
Myös kustannustalojen johtajien esiintyminen listalla kummastuttaa. Eikö heidän palkkojaan tulisi rinnastaa toisten yritysjohtajien ansiohin? Kustantajat ovat itsenäisiä liikelaitoksia ja voivat maksaa aivan sellaisia palkkoja omille johtajilleen kuin parhaaksi näkevät. Kulttuurin määrärahoista tämä ei ole pois.
Julkisella rahalla (pääosin) pyöritettävistä laitoksista löytyy taidealojen eliitti. Yksi oopperan huoltoteknikko vastaa ansioissa kolmea galleristia, kuiskaaja kahta ja pääjohtaja kahtatoista. Taidemuseoiden johtajat vastaavat suunnilleen kolmesta viiteen galleristia. (Toivottavasti tällä ei ole vastaavuutta myös taideasioissa. Mainittakoon tässä myös että yksi galleristi vastaa keskimäärin tienisteissä useampaa kuvataiteilijaa ja enkä soisi tämänkään korreloivan taiteen puolella.)
Tiukkaa on kulttuurissa, ainakin suurella enemmistöllä, eikä siis ole ollenkaan ihme että kestopuheenaihe vuodesta toiseen on raha. Siitä puhe mistä puute. Jos joskus keskustelu siirtyy enemmän taiteen sisältöihin ja luovuuteen, niin ollaan päästy tilanteeseen jossa taidekentän väellä on taloudellisesti hieman paremmin asiat.
Tämä jos mikä osoittaa selvästi kuinka vaikeaa on kuvataidealalla tulla toimeen, miten pienimuotoista galleriatoiminta suomessa on ja myös sen miten olemattomat ovat valtakuntamme taidemarkkinat.
Galleristien laittaminen tälläiselle "kuka tienaa eniten kulttuurilla"-listalle on harhaanjohtavaa ja eikä se anna oikeaa kuvaa asioista. Galleristit ovat itsenäisiä pienyrittäjiä, jotka rahoittavat koko toimintansa teosten myynnillä tai omista säästöistään, kun taas muut listalla olevat kulttuuri-instanssit maksavat palkkoja verovaroilla tuettuna. Jos median on pakko tehdä listoja myös kulttuurin palkoista, niin galleristien paikka olisi kulttuurin pienyrittäjien joukossa, josta taas ei paljon otsikoita revitä.
Myös kustannustalojen johtajien esiintyminen listalla kummastuttaa. Eikö heidän palkkojaan tulisi rinnastaa toisten yritysjohtajien ansiohin? Kustantajat ovat itsenäisiä liikelaitoksia ja voivat maksaa aivan sellaisia palkkoja omille johtajilleen kuin parhaaksi näkevät. Kulttuurin määrärahoista tämä ei ole pois.
Julkisella rahalla (pääosin) pyöritettävistä laitoksista löytyy taidealojen eliitti. Yksi oopperan huoltoteknikko vastaa ansioissa kolmea galleristia, kuiskaaja kahta ja pääjohtaja kahtatoista. Taidemuseoiden johtajat vastaavat suunnilleen kolmesta viiteen galleristia. (Toivottavasti tällä ei ole vastaavuutta myös taideasioissa. Mainittakoon tässä myös että yksi galleristi vastaa keskimäärin tienisteissä useampaa kuvataiteilijaa ja enkä soisi tämänkään korreloivan taiteen puolella.)
Tiukkaa on kulttuurissa, ainakin suurella enemmistöllä, eikä siis ole ollenkaan ihme että kestopuheenaihe vuodesta toiseen on raha. Siitä puhe mistä puute. Jos joskus keskustelu siirtyy enemmän taiteen sisältöihin ja luovuuteen, niin ollaan päästy tilanteeseen jossa taidekentän väellä on taloudellisesti hieman paremmin asiat.
Kommentit