Joskus vuosia sitten luin jostain aforismin, joka mielestäni kiteyttää hyvin taiteen tekemisen pakkomielteen ja sen mukana tulkevat ristiriidat suhteessa normaaliin elämään. Taiteilija kykenee harvoin vastaamaan odotuksiin rahan ansaitsijana ja hän jää helposti alimittaiseksi rahaan liittyvissä asioissa.
Tämä kipuilu koskee erityisesti mies taiteilijoita, sillä koko länsimainen yhteiskunta rakentuu ajatukselle että "mies elättää perheensä". Siksi myös taiteilijan läheisillä on usein tämän perinteen mukaisia odotuksia taiteilijan uran suhteen. On vaikea tajuta miksi mies yhä vaan tekee taidettaan vaikka ollaan kaukana palkansaajien keskiansioista ja elämä muutenkin on yhtä tuskaa.
Tässä lupaamani aforismi. Jos joku tietää kenen se on niin olisi mukava saada asiasta tieto.
"Hän oli maailman ainoa kädetön kuvanveistäjä. Hän piti talttaa hampaissaan ja vaimo löi häntä puunuijalla päähän."
Tämä kipuilu koskee erityisesti mies taiteilijoita, sillä koko länsimainen yhteiskunta rakentuu ajatukselle että "mies elättää perheensä". Siksi myös taiteilijan läheisillä on usein tämän perinteen mukaisia odotuksia taiteilijan uran suhteen. On vaikea tajuta miksi mies yhä vaan tekee taidettaan vaikka ollaan kaukana palkansaajien keskiansioista ja elämä muutenkin on yhtä tuskaa.
Tässä lupaamani aforismi. Jos joku tietää kenen se on niin olisi mukava saada asiasta tieto.
"Hän oli maailman ainoa kädetön kuvanveistäjä. Hän piti talttaa hampaissaan ja vaimo löi häntä puunuijalla päähän."
Kommentit
Voimia jatkossakin, pääasia, että arvostamme itse itseämme (vaikka se välillä vaikeaa onkin).
Terveisin Leijonainen