Joskus vuosia sitten luin jostain aforismin, joka mielestäni kiteyttää hyvin taiteen tekemisen pakkomielteen ja sen mukana tulkevat ristiriidat suhteessa normaaliin elämään. Taiteilija kykenee harvoin vastaamaan odotuksiin rahan ansaitsijana ja hän jää helposti alimittaiseksi rahaan liittyvissä asioissa.
Tämä kipuilu koskee erityisesti mies taiteilijoita, sillä koko länsimainen yhteiskunta rakentuu ajatukselle että "mies elättää perheensä". Siksi myös taiteilijan läheisillä on usein tämän perinteen mukaisia odotuksia taiteilijan uran suhteen. On vaikea tajuta miksi mies yhä vaan tekee taidettaan vaikka ollaan kaukana palkansaajien keskiansioista ja elämä muutenkin on yhtä tuskaa.
Tässä lupaamani aforismi. Jos joku tietää kenen se on niin olisi mukava saada asiasta tieto.
"Hän oli maailman ainoa kädetön kuvanveistäjä. Hän piti talttaa hampaissaan ja vaimo löi häntä puunuijalla päähän."
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
Tässä pari kuvaa viimevuoden lokakuulta vanhasta Petas-Baarista, joka sijaitsi Viherlaakson Länsirajalla Turuntien ja Lippajärventien ristey... -
Longer version of this article is at my homepage . Expansion in Art-making and Expansion-motivated art Introduction This article is a compa... -
Laitan tähän piirtämisjumpan rungon, jota voi vapaasti soveltaa kuvataiteen opetuksessa ja muissa yhteyksissä. Perusajatus tässä on järjestä...
1 kommentti:
Kyllä naistaiteilijoilla on samanlaista päätä seinään hakkaamista. Odotukset ovat ehkä toisenlaiset, mutta kuitenkin vaativat. Tottakai naistaiteilija hoitaa kodin ja lapset ja vie naapurin lapsenkin kouluun, kun hän on vaan kotona. Ja kyllä olen kuullut jopa omalta äidiltä, että "mitä hyötyä sinulle siitä oikein on?" Moni ei ymmärrä, että elämässä on muitakin arvoja kuin raha ja hyöty.
Voimia jatkossakin, pääasia, että arvostamme itse itseämme (vaikka se välillä vaikeaa onkin).
Terveisin Leijonainen
Lähetä kommentti