Olen saanut jonkin verran palautetta Taidekuluttajan eettistä ohjeista sähköpostilla.
Lentomatkailusta todetaan mm. että "yleisesti tiedetään että mm. lentomatkailua pitäisi vähentää nopeasti ja mitä pikemmin, sen parempi, mutta kuitenkin aika monet ajattelevat että lennetään vielä kun se on mahdollista..."
Tämä on aika osuva havainto ja liippaa aika läheltä myös omiakin "salaisia" ajatuksia.
kohta 4 (Kannata taiteilijan käsityötä, yksinkertaisia työtapoja ja ihmisenergiaa
Vältä taideteoksia, joiden valmistamisessa tarvitaan runsaasti sähköä, energiaa syöviä työstökoneita, elekroniikkaa, tietokoneita ja muita teknisiä välineitä tai laitteita. Mitä vähemmän teknisiä apuvälineitä taideteos tai sen valmistaminen edellyttää, niin sen parempi.)
on kirvoittanut pienimuotoisia puolustuspuheita, tyyliin "taiteiljan käyttämä energia on aika pientä verrattuna... liikenteeseen, lämmitykseeen" jne. Ja tämähän on aivan totta.
Mutta eipä kai siitä haittaakaan ole, jos mietii esim. onko todella välttämätöntä rakentaa videoteos seinällisestä uusia monitoreita vai voisiko jokin muu ratkaisu (kierrätys tv:t?) olla parempi ratkaisu.
Lähinnä tässä perään kuulutan oman työskentelyn ja toiminnan läpikäymistä ympäristönäkökulmasta. Eikö muutos juuri lähde liikkeelle pienistä teoista. Ja voihan ympäristöteko olla taiteilijalle vaikkapa ateljeen lämmittäminen lämpöpumpulla tai muuta vastaavaa, ja ns. saavutetuista eduista joudumme jokatapauksessa tulevaisuudessa kaikki tinkimään.
5. kohdan muovi boikitti myös puhututtaa. Esim. se kumpi on lopulta ympäristöystävällisempi vesiohenteinen akryyliväri vai tärpättiohenteinen öljyväri. vai syntyykö värien suurin rasite ennemminki niitä valmistavissa ja pakkaavissa tehtaissa ja olisiko kaikkein ekologisinta käyttää pigmenttejä ja tehdä värit itse. Maalauspuolella sideainetta (öljyä tai muovia) menee lopulta aika vähän, muovi ongelma on isompi kuvanveistossa, lavasteissa, installaatioissa yms.
Mutta tässä varmaan tarvitaan tietoa asioista ja kunnon keskustelua eritaiteen aloittain.
Sitten ehdotettiin että taiteelle pitäisi saada omat ekotaide merkit, joista kuluttaja voi tietää että teos on ekologisesti tehty. Tai vaikkapa myrkyttömän taidegrafiikan merkki teokseen. Ja miksei myös grafiikan vedokseen voisi sopia laitettavaksi merkinnän "eko" jos työ on tehty myrkyttömästi ja vaikkapa vedostettukin kierrätyspaperille. Tässä vain on se ongelma ettei kunnollisia ja ph neutraaleja vedostuspapereita ole juurikaan saatavana...
Ja kohtaan 10. (Vältä taidetta jonka aiheet ovat elämää, ympäristöä ja ihmisyyttä tuhoavia.) sanon vain etten kannata tässä mitään yleistä taiteen sensuurijärjestelmää vaan terveeseen järkeen perustuvaa ajatusta jossa uskalletaan sanoa asiat ääneen jos siltä tuntuu.
Lentomatkailusta todetaan mm. että "yleisesti tiedetään että mm. lentomatkailua pitäisi vähentää nopeasti ja mitä pikemmin, sen parempi, mutta kuitenkin aika monet ajattelevat että lennetään vielä kun se on mahdollista..."
Tämä on aika osuva havainto ja liippaa aika läheltä myös omiakin "salaisia" ajatuksia.
kohta 4 (Kannata taiteilijan käsityötä, yksinkertaisia työtapoja ja ihmisenergiaa
Vältä taideteoksia, joiden valmistamisessa tarvitaan runsaasti sähköä, energiaa syöviä työstökoneita, elekroniikkaa, tietokoneita ja muita teknisiä välineitä tai laitteita. Mitä vähemmän teknisiä apuvälineitä taideteos tai sen valmistaminen edellyttää, niin sen parempi.)
on kirvoittanut pienimuotoisia puolustuspuheita, tyyliin "taiteiljan käyttämä energia on aika pientä verrattuna... liikenteeseen, lämmitykseeen" jne. Ja tämähän on aivan totta.
Mutta eipä kai siitä haittaakaan ole, jos mietii esim. onko todella välttämätöntä rakentaa videoteos seinällisestä uusia monitoreita vai voisiko jokin muu ratkaisu (kierrätys tv:t?) olla parempi ratkaisu.
Lähinnä tässä perään kuulutan oman työskentelyn ja toiminnan läpikäymistä ympäristönäkökulmasta. Eikö muutos juuri lähde liikkeelle pienistä teoista. Ja voihan ympäristöteko olla taiteilijalle vaikkapa ateljeen lämmittäminen lämpöpumpulla tai muuta vastaavaa, ja ns. saavutetuista eduista joudumme jokatapauksessa tulevaisuudessa kaikki tinkimään.
5. kohdan muovi boikitti myös puhututtaa. Esim. se kumpi on lopulta ympäristöystävällisempi vesiohenteinen akryyliväri vai tärpättiohenteinen öljyväri. vai syntyykö värien suurin rasite ennemminki niitä valmistavissa ja pakkaavissa tehtaissa ja olisiko kaikkein ekologisinta käyttää pigmenttejä ja tehdä värit itse. Maalauspuolella sideainetta (öljyä tai muovia) menee lopulta aika vähän, muovi ongelma on isompi kuvanveistossa, lavasteissa, installaatioissa yms.
Mutta tässä varmaan tarvitaan tietoa asioista ja kunnon keskustelua eritaiteen aloittain.
Sitten ehdotettiin että taiteelle pitäisi saada omat ekotaide merkit, joista kuluttaja voi tietää että teos on ekologisesti tehty. Tai vaikkapa myrkyttömän taidegrafiikan merkki teokseen. Ja miksei myös grafiikan vedokseen voisi sopia laitettavaksi merkinnän "eko" jos työ on tehty myrkyttömästi ja vaikkapa vedostettukin kierrätyspaperille. Tässä vain on se ongelma ettei kunnollisia ja ph neutraaleja vedostuspapereita ole juurikaan saatavana...
Ja kohtaan 10. (Vältä taidetta jonka aiheet ovat elämää, ympäristöä ja ihmisyyttä tuhoavia.) sanon vain etten kannata tässä mitään yleistä taiteen sensuurijärjestelmää vaan terveeseen järkeen perustuvaa ajatusta jossa uskalletaan sanoa asiat ääneen jos siltä tuntuu.
Kommentit