Yksi asia jonka tajuaminen auttaa suuresti luovuuden (ja monen muunkin asian) kanssa on se että ymmärtää ettei oikeasti ole kiire mihinkään.
Kiire nimittäin on yksi pahimpia luovuuden vihollisia, sillä se tuo mukanaan stressin. Ja sressi taas jonkinlainen pelon johdannainen ja pelko taas on se voima mikä lamauttaa kaiken niin ettei päässä pyöri enää mitään muuta kuin silmämunat.
Ja taiteilijalla (ainakin minulla) stressiä aiheuttaa huoli selviytymisestä, eli suomeksi sanottuna elatuksen murheet.
Näinä aikoina, kun jokapäivä tulee huonoja talousuutisia ja tuon tuostakin kerrotaan kuinka talous pysähtyy kuin seinään, niin mieleen hiipii väkisinkin aavistus, että taiteilijat tulevat joutumaan lähitulevaisuudessa aika tiukoille.
Asia on nimittäin niin - ja tämä tiedän kokemuksesta - että kun taloudessa aletaan etsiä säästökohteita ja vyönkiristyksiä, niin taide on se mistä tingitään aivan ensimäisten asioiden joukossa.
Veikkaukseni on että seuraavina vuosina (jos talous todella sukeltaa, niin kuin nyt kerrotaan) tullaan näkemään taiteilijoiden kituuttelua ja joidenkin gallerioiden katoamisia taidekentältä.
Mielestäni tällaisena aikana olisi hienoa jos taideasioita ei nyt laitettaisi jäihin, sillä taiteiljoita ei voi pakastaa ja sulatella taas käyttöön kun aika on sopivampi, vaan taiteilijoiden tulee työskennellä ja tulla toimeen myös huonoina aikoina. Mutta pelkäänpä että tämä on toiveajattelua.
Luovuuden kannalta peruskysymys on lähiaikoina se miten säilyttää rento-kiireetön-huoleton fiilis siitäkin huolimatta että talousasiat laittavat ikäänkuin veistä kurkulle.
Ohessa kuva ateljeesta, joka on poikkeukselisesti siistissä kunnossa. Kuva on otettu tänään klo 12 aikaan päivän valoisimpaan aikaan. Onneksi maassa on edes vähän lunta valoa antamassa, muutoin olisi vieläkin hämärämpää. Aurinko kuulema nousi tänään yhdeksän jälkeen ja laskee kolmelta.
8 kommenttia:
hei pekka!
olen haltioitunut katsellessani kuvaa.
olet oikea onnenmyyrä saadessasi omistaa tuollaisen työtilan.se on kuin talven kankaaseen kapaloitu rauha ja suoja! talosi saa talvelta kotoisuuden varastoja ja hienoja vivahteita.
vielä kerran aahhhh!
Kiitos vaan. Kyseessä on lapsuuden kotini, joka näkyy ikkunasta. Ateljee on oma siipensä kymmenkunta vuotta sitten rakennettu.
Ja toivotaan että tuo mainitsemasi rauha säilyy, sillä suurin osa tuloistani on tullut erilaisista tilausteoksista ja nyt uutiset ovat taloudessa niin huonoja että saas nähdä miten tiukoille kohta joudutaan .
Joo, vakavaksi se vetää monen taiteilijan kun ajattelee tulevia aikoja.Mutta ei lama sitkeää taiteilijaa lannista.Jo historiankirjatkin sen kertoo, mitä mestareita silloin olikaan.Maine elää satojenkin vuosien jälkeen.
Työhuoneesi on meidän useamman unelma.Oikea luovuksen pesä.Onnea.
Sitkistely se vasta taidetta onkin... kiitän.
Kaikkien alojen taiteilijat ovat tiukilla, eikä tulevaisuus näytä ruusuiselta.
Taiteilijoiden arvostukseen ei Suomessa tunnu olevan samanlaista perinnettä kuin monessa muussa maassa.
Silti olisi hyvä välttää kiirettä ja stressiä. Eihän täällä kuitenkaan ainakaan fyysiseen nälkään kuole. Henkisen nälän tyydyttämättä jättäminen saattaakin johtaa paljon vakavampiin ja kauaskantoisempiin ongelmiin kuin moni uskookaan.
Pieniä eroja taidekentän sisällä löytyy. Rensujeffin tutkimuksessa muutaman vuoden takaa (Taiteen keskustoimikunnan julkaisu n:o 27) vertailtiin eri taiteen aloja ja todettiin että kaikkein huonoimmassa jamassa ovat olleet kuvataiteilijat ja tanssijat. Ja tilanne varmaan aika samankaltainen yhä. (Mainittakoon että taidekritiitikot olivat tuon tutkimuksen mukaan taidekentän hyvätuloisimmat)
Kiire on pitkälle valintakysymys, mutta miten välttyä stressiltä, turhalta murehtimiselta, siinäpä se kysymys onkin...
Yllätys, yllätys! ;) Taidekriitikot olivat tuon tutkimuksen mukaan taidekentän hyvätuloisimmat.
Murehtiminen ei tässä maailmassa auta ellei se lyö leiville. ;)
Näin sen menee, kiitän...
Lähetä kommentti