Siirry pääsisältöön

Ateljeen valo


Yksi asia jonka tajuaminen auttaa suuresti luovuuden (ja monen muunkin asian) kanssa on se että ymmärtää ettei oikeasti ole kiire mihinkään.

Kiire nimittäin on yksi pahimpia luovuuden vihollisia, sillä se tuo mukanaan stressin. Ja sressi taas jonkinlainen pelon johdannainen ja pelko taas on se voima mikä lamauttaa kaiken niin ettei päässä pyöri enää mitään muuta kuin silmämunat.

Ja taiteilijalla (ainakin minulla) stressiä aiheuttaa huoli selviytymisestä, eli suomeksi sanottuna elatuksen murheet.

Näinä aikoina, kun jokapäivä tulee huonoja talousuutisia ja tuon tuostakin kerrotaan kuinka talous pysähtyy kuin seinään, niin mieleen hiipii väkisinkin aavistus, että taiteilijat tulevat joutumaan lähitulevaisuudessa aika tiukoille.

Asia on nimittäin niin - ja tämä tiedän kokemuksesta - että kun taloudessa aletaan etsiä säästökohteita ja vyönkiristyksiä, niin taide on se mistä tingitään aivan ensimäisten asioiden joukossa.

Veikkaukseni on että seuraavina vuosina (jos talous todella sukeltaa, niin kuin nyt kerrotaan) tullaan näkemään taiteilijoiden kituuttelua ja joidenkin gallerioiden katoamisia taidekentältä.

Mielestäni tällaisena aikana olisi hienoa jos taideasioita ei nyt laitettaisi jäihin, sillä taiteiljoita ei voi pakastaa ja sulatella taas käyttöön kun aika on sopivampi, vaan taiteilijoiden tulee työskennellä ja tulla toimeen myös huonoina aikoina. Mutta pelkäänpä että tämä on toiveajattelua.

Luovuuden kannalta peruskysymys on lähiaikoina se miten säilyttää rento-kiireetön-huoleton fiilis siitäkin huolimatta että talousasiat laittavat ikäänkuin veistä kurkulle.

Ohessa kuva ateljeesta, joka on poikkeukselisesti siistissä kunnossa. Kuva on otettu tänään klo 12 aikaan päivän valoisimpaan aikaan. Onneksi maassa on edes vähän lunta valoa antamassa, muutoin olisi vieläkin hämärämpää. Aurinko kuulema nousi tänään yhdeksän jälkeen ja laskee kolmelta.

Kommentit

meri sanoi…
hei pekka!

olen haltioitunut katsellessani kuvaa.

olet oikea onnenmyyrä saadessasi omistaa tuollaisen työtilan.se on kuin talven kankaaseen kapaloitu rauha ja suoja! talosi saa talvelta kotoisuuden varastoja ja hienoja vivahteita.

vielä kerran aahhhh!
Luovuksissa sanoi…
Kiitos vaan. Kyseessä on lapsuuden kotini, joka näkyy ikkunasta. Ateljee on oma siipensä kymmenkunta vuotta sitten rakennettu.

Ja toivotaan että tuo mainitsemasi rauha säilyy, sillä suurin osa tuloistani on tullut erilaisista tilausteoksista ja nyt uutiset ovat taloudessa niin huonoja että saas nähdä miten tiukoille kohta joudutaan .
Maireanna sanoi…
Joo, vakavaksi se vetää monen taiteilijan kun ajattelee tulevia aikoja.Mutta ei lama sitkeää taiteilijaa lannista.Jo historiankirjatkin sen kertoo, mitä mestareita silloin olikaan.Maine elää satojenkin vuosien jälkeen.
Työhuoneesi on meidän useamman unelma.Oikea luovuksen pesä.Onnea.
Luovuksissa sanoi…
Sitkistely se vasta taidetta onkin... kiitän.
Katja Tanskanen sanoi…
Kaikkien alojen taiteilijat ovat tiukilla, eikä tulevaisuus näytä ruusuiselta.

Taiteilijoiden arvostukseen ei Suomessa tunnu olevan samanlaista perinnettä kuin monessa muussa maassa.

Silti olisi hyvä välttää kiirettä ja stressiä. Eihän täällä kuitenkaan ainakaan fyysiseen nälkään kuole. Henkisen nälän tyydyttämättä jättäminen saattaakin johtaa paljon vakavampiin ja kauaskantoisempiin ongelmiin kuin moni uskookaan.
Luovuksissa sanoi…
Pieniä eroja taidekentän sisällä löytyy. Rensujeffin tutkimuksessa muutaman vuoden takaa (Taiteen keskustoimikunnan julkaisu n:o 27) vertailtiin eri taiteen aloja ja todettiin että kaikkein huonoimmassa jamassa ovat olleet kuvataiteilijat ja tanssijat. Ja tilanne varmaan aika samankaltainen yhä. (Mainittakoon että taidekritiitikot olivat tuon tutkimuksen mukaan taidekentän hyvätuloisimmat)

Kiire on pitkälle valintakysymys, mutta miten välttyä stressiltä, turhalta murehtimiselta, siinäpä se kysymys onkin...
Katja Tanskanen sanoi…
Yllätys, yllätys! ;) Taidekriitikot olivat tuon tutkimuksen mukaan taidekentän hyvätuloisimmat.

Murehtiminen ei tässä maailmassa auta ellei se lyö leiville. ;)
Luovuksissa sanoi…
Näin sen menee, kiitän...

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Petas-Baari

Tässä pari kuvaa viimevuoden lokakuulta vanhasta Petas-Baarista, joka sijaitsi Viherlaakson Länsirajalla Turuntien ja Lippajärventien risteyksen tuntumassa. Paikka jää juuri ja juuri Kauniaisten puolelle. Nyt rakennus on purettu ja tilalle on kohoamassa "Kukkalaakso" niminen kerrostalo asuinalue. Rakennuksessa toimi vuosikymmeniä legendaarinen Petas-Baari ja kauppa. Rakennus valmistui ennen sotia 1938. Baari oli omana aikanaan varsin suosittu ohikulkijoiden kohtaus- ja taksimiesten taukopaikka. 1970-80 luvulla kaupan rakennukseen tuli U.Suomalaisen TV korjaamo ja myymälä. Toiminta hyytyi 90-luvun alun laman myötä. 1997 Petas-Baari toimi mm. Trabant Express sketsisarjan kulissina. Tässä Youtuben pätkä Jasso Laamasen pajatson peluusta. Itsekin olen joskus vuosikymmeniä sitten käynyt baarissa pajatsoa kokeilemassa ja syömässä kuivan juustosämpylän. Kaupparakennuksen päädyssä oli iso käsinmaalattu Hellaksen Figarol-mainos, jossa ajan havina on vahvasti läsnä. Jos muistat...

What is Expandism?

Longer version of this article is at my  homepage . Expansion in Art-making and Expansion-motivated art Introduction This article is a compact study of expansion in the context of making a piece of art. I believe that expansion is one aspect of all kinds of making of art. It has been neglected topic, even unseen, but the phenomenon is real and it is connected to art making, for it is impossible to make a piece of art without its expansion to some space. A work of art is always located in some space – on paper or canvas, in real or imaginary place, in this world or in digital one – and a work of art must first enter that space, it must do expansion there to take control of it. And it is the artist's task to make this happen.  By definition expansion means the increase of something in size , number , or importance . It relates to artworks in two ways, first, to the actual size of an artwork, and second, to the making process of an artwork. In some cases these expans...

Vilho Penttilän huvilan naispatsaat Viherlaaksossa

Viherlaakson rantatien varrella, (Viherlaaksonranta 8) paikassa jossa nykyisin on hoivakotikiinteistö, oli aikoinaan kaunis huvila torneineen. Sen rakennutti itselleen arkkitehti Vilho Penttilä 1900-luvun alussa. Penttilä ammuttiin punaisten toimesta sisällissodassa epäiltynä aseiden salakuljetuksesta. Dora vaimo joutui myymään huvilan, Villa Penttilän, joka päätyi uuden omistaja kuoltua vakuutusyhtiö Suomi-Salaman työntekijöiden virkistyskäyttöön. Tuossa käytössä huvila palveli aina 1960-luvun alkuun. Huvila oli pystyssä vielä 60-luvun lopulla, jolloin Viherlaakson rannan kerros- ja rivitalojen rakentaminen oli saatu päätökseen. Tuolloin se oli jo pahoin rapistunut. Viimevaiheessaan ennen purkamista se oli satunnaisten majailijoiden käytössä ja toimi lasten sokkeloisena leikkipaikkana. Muistan itsekin linnamaisen rakennuksen hyvin ja olen myös käynyt muutaman kerran rakennuksessa "seikkailemassa". Sisällä  paikat oli tärvelty ja sekalaista roinaa levitelty joka puolelle. Hu...