Siirry pääsisältöön

Ehdotus taiteen mesenaattijärjestelmästä

Ajauduin sivustolle kiva.org, jossa kerätään rahoitusta pienyrittäjille, jotka yrittävät parantaa toimintaedellytyksiään hyvin puutteellisissa olosuhteissa. Sivuston kautta nämä varojen puutteesta kärsivät köyhien maiden yrittäjät esittelevät toimintaansa ja kertovat mihin he lainaamansa rahan käyttäisivät.

Summat ovat länsimaalaisittain pienehköjä, yleensä muutamasta satasesta tuhanteen tai pariin, mutta kehitysmaissa nämä summat saattavat vastata jopa useamman vuoden palkkaa.

Tästä nousi mieleeni toinen ajatus, joka saattaisi olla jopa toteuttamiskelpoinen suomessa. Taiteen tekeminen on se yhteiskunnan osa-alue, joka kärsii jatkuvasta varojen ja tuen puutteesta. Ja erialojen taiteilijat haaskaavat runsaasti voimavaroja muiden töiden tekemiseen ja kaikkeen sellaiseen jolla yritetään turvata toimeentuloa.

Ajatelkaapa jos yhä useammat taiteilijat voisivat keskittyä varsinaiseen työhönsä, taiteen tekemiseen, jokapäiväisen selviytymiskamppailun sijaan. Tällä olisi varmasti nostetta suomen muuhun talouteen ja myös yleiseen hyvinvointiin, kun vaikkapa ympäristötaiteilijat saivat työskentelymahdollisuuksia.

Mitä jos olisi kiva.orgin kaltainen "Taidemesenaatti-verkosto", jossa varoja tarvitsevat taiteilijat voisivat esitellä toimintaansa ja jossa kuka tahansa voisi tukea haluamallaan summalla niitä hankkeita ja taiteilijoita mitä pitää tärkeinä?

Ja ehkä ajatusta voisi myös kehittää niin että taiteijat maksaisivat saamansa tuen takaisin omalla taiteellaan. Eri taiteenalat ovat takaisin maksussa hieman eriarvoisessa asemassa, mutta tapoja varmasti löytyy.

Isompi mesenaatti voisi saada taiteilijalta vastineeksi teoksen, mutta järjestelmässä voisi olla mukana myös museolaitos, teatterit ja kirjankustantajat ja ylipäätään koko taidekenttä. Taiteilija voisi silloin lahjoittaa (vastineena tuestaan) vaikkapa teoksen museoon ja museo puolestaan huomioisi lukuisat pienmesenaatit vaikkapa vuosilipuilla. Tai teatterit lahjoittaisivat pääsylippuja näytelmäkirjailijoita tukeneille. Tai miksei takaisinmaksu voisi tulla myös kulttuurisetelien muodossa, mutta tämä vaatisi taas valtion mukaan tulon asiaan.

Voi olla että ehdotus menee aika isoksi ja vaatii kunnolla toteutettuna paljon yhteistyötä kulttuurin eri toimijoiden (hyvin eripuraisten toimijoiden) kesken. Siksi tämä saattaa jäädä torsoksi. Enkä ole tätä tämän pidemmälle kehitellyt tai pohtinut. Mutta jokatapauksessa tässä voisi olla ajatusta...

(Oheinen nunna kuva haettu Tom Sutpenin blogista, suosittelen)

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Itse olen miettinyt vähän samaan suuntaisia. Esimerkiksi Amerikassahan yksityishenkilöiden toimiminen taidemesenaattina on käsittääkseni huomattavasti yleisempää ja kulttuurialan toiminnalle oikeasti taloudellisesti merkittävää, toisin kuin täällä kotosuomessa.

Tämän voisi vielä varmasti toteuttaakin jossain muodossa: Homman voisi aloittaa joku kulttuuriyhdistys keräämällä alkuvaiheessa kannatusjäseniä kuukausilahjoittajina, samaan tapaan kuin kansalaisjärjestöt. Kehittyneemmässä muodossa, sitten kun lahjoittajia ja rahakertymää on riittävästi, lahjoittaja voisi sitten nimetä minkä taiteilijan työn tukemiseen haluaa omat kuukausilahjoituksensa käytettävän.

Kuukausilahjoituksella vähemmälläkin kertapanostuksella voi lahjoittaa enemmän ja ennen kaikkea siihen sitoudutaan pitemmäksi aikaa, mikä tuo jatkuvuutta.
Luovuksissa sanoi…
Ellinoora, kiitos kommentista

Mesenaattijärjestelmälle olisi tarvetta ja ideoita varmasti löytyy runsaasti, se ei tule olemaan asian esteenä, vaan ongelmat ilmaantuvat aina silloin kun ideoille etsitään toteuttajia.

Taiteilijoiden ensisijainen työ on tehdä taidetta ja nyt tarvittaisiin järjestötoiminnasta kiinnostuneita "taiteen ystäviä" asiaa puuhaamaan tai sitten lisäresursseja jo valmiina oleviin taiteilijajärjestöihin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Petas-Baari

Tässä pari kuvaa viimevuoden lokakuulta vanhasta Petas-Baarista, joka sijaitsi Viherlaakson Länsirajalla Turuntien ja Lippajärventien risteyksen tuntumassa. Paikka jää juuri ja juuri Kauniaisten puolelle. Nyt rakennus on purettu ja tilalle on kohoamassa "Kukkalaakso" niminen kerrostalo asuinalue. Rakennuksessa toimi vuosikymmeniä legendaarinen Petas-Baari ja kauppa. Rakennus valmistui ennen sotia 1938. Baari oli omana aikanaan varsin suosittu ohikulkijoiden kohtaus- ja taksimiesten taukopaikka. 1970-80 luvulla kaupan rakennukseen tuli U.Suomalaisen TV korjaamo ja myymälä. Toiminta hyytyi 90-luvun alun laman myötä. 1997 Petas-Baari toimi mm. Trabant Express sketsisarjan kulissina. Tässä Youtuben pätkä Jasso Laamasen pajatson peluusta. Itsekin olen joskus vuosikymmeniä sitten käynyt baarissa pajatsoa kokeilemassa ja syömässä kuivan juustosämpylän. Kaupparakennuksen päädyssä oli iso käsinmaalattu Hellaksen Figarol-mainos, jossa ajan havina on vahvasti läsnä. Jos muistat...

What is Expandism?

Longer version of this article is at my  homepage . Expansion in Art-making and Expansion-motivated art Introduction This article is a compact study of expansion in the context of making a piece of art. I believe that expansion is one aspect of all kinds of making of art. It has been neglected topic, even unseen, but the phenomenon is real and it is connected to art making, for it is impossible to make a piece of art without its expansion to some space. A work of art is always located in some space – on paper or canvas, in real or imaginary place, in this world or in digital one – and a work of art must first enter that space, it must do expansion there to take control of it. And it is the artist's task to make this happen.  By definition expansion means the increase of something in size , number , or importance . It relates to artworks in two ways, first, to the actual size of an artwork, and second, to the making process of an artwork. In some cases these expans...

Vilho Penttilän huvilan naispatsaat Viherlaaksossa

Viherlaakson rantatien varrella, (Viherlaaksonranta 8) paikassa jossa nykyisin on hoivakotikiinteistö, oli aikoinaan kaunis huvila torneineen. Sen rakennutti itselleen arkkitehti Vilho Penttilä 1900-luvun alussa. Penttilä ammuttiin punaisten toimesta sisällissodassa epäiltynä aseiden salakuljetuksesta. Dora vaimo joutui myymään huvilan, Villa Penttilän, joka päätyi uuden omistaja kuoltua vakuutusyhtiö Suomi-Salaman työntekijöiden virkistyskäyttöön. Tuossa käytössä huvila palveli aina 1960-luvun alkuun. Huvila oli pystyssä vielä 60-luvun lopulla, jolloin Viherlaakson rannan kerros- ja rivitalojen rakentaminen oli saatu päätökseen. Tuolloin se oli jo pahoin rapistunut. Viimevaiheessaan ennen purkamista se oli satunnaisten majailijoiden käytössä ja toimi lasten sokkeloisena leikkipaikkana. Muistan itsekin linnamaisen rakennuksen hyvin ja olen myös käynyt muutaman kerran rakennuksessa "seikkailemassa". Sisällä  paikat oli tärvelty ja sekalaista roinaa levitelty joka puolelle. Hu...