Ajauduin sivustolle kiva.org, jossa kerätään rahoitusta pienyrittäjille, jotka yrittävät parantaa toimintaedellytyksiään hyvin puutteellisissa olosuhteissa. Sivuston kautta nämä varojen puutteesta kärsivät köyhien maiden yrittäjät esittelevät toimintaansa ja kertovat mihin he lainaamansa rahan käyttäisivät. Summat ovat länsimaalaisittain pienehköjä, yleensä muutamasta satasesta tuhanteen tai pariin, mutta kehitysmaissa nämä summat saattavat vastata jopa useamman vuoden palkkaa.
Tästä nousi mieleeni toinen ajatus, joka saattaisi olla jopa toteuttamiskelpoinen suomessa. Taiteen tekeminen on se yhteiskunnan osa-alue, joka kärsii jatkuvasta varojen ja tuen puutteesta. Ja erialojen taiteilijat haaskaavat runsaasti voimavaroja muiden töiden tekemiseen ja kaikkeen sellaiseen jolla yritetään turvata toimeentuloa.
Ajatelkaapa jos yhä useammat taiteilijat voisivat keskittyä varsinaiseen työhönsä, taiteen tekemiseen, jokapäiväisen selviytymiskamppailun sijaan. Tällä olisi varmasti nostetta suomen muuhun talouteen ja myös yleiseen hyvinvointiin, kun vaikkapa ympäristötaiteilijat saivat työskentelymahdollisuuksia.
Mitä jos olisi kiva.orgin kaltainen "Taidemesenaatti-verkosto", jossa varoja tarvitsevat taiteilijat voisivat esitellä toimintaansa ja jossa kuka tahansa voisi tukea haluamallaan summalla niitä hankkeita ja taiteilijoita mitä pitää tärkeinä?
Ja ehkä ajatusta voisi myös kehittää niin että taiteijat maksaisivat saamansa tuen takaisin omalla taiteellaan. Eri taiteenalat ovat takaisin maksussa hieman eriarvoisessa asemassa, mutta tapoja varmasti löytyy.
Isompi mesenaatti voisi saada taiteilijalta vastineeksi teoksen, mutta järjestelmässä voisi olla mukana myös museolaitos, teatterit ja kirjankustantajat ja ylipäätään koko taidekenttä. Taiteilija voisi silloin lahjoittaa (vastineena tuestaan) vaikkapa teoksen museoon ja museo puolestaan huomioisi lukuisat pienmesenaatit vaikkapa vuosilipuilla. Tai teatterit lahjoittaisivat pääsylippuja näytelmäkirjailijoita tukeneille. Tai miksei takaisinmaksu voisi tulla myös kulttuurisetelien muodossa, mutta tämä vaatisi taas valtion mukaan tulon asiaan.
Voi olla että ehdotus menee aika isoksi ja vaatii kunnolla toteutettuna paljon yhteistyötä kulttuurin eri toimijoiden (hyvin eripuraisten toimijoiden) kesken. Siksi tämä saattaa jäädä torsoksi. Enkä ole tätä tämän pidemmälle kehitellyt tai pohtinut. Mutta jokatapauksessa tässä voisi olla ajatusta...
(Oheinen nunna kuva haettu Tom Sutpenin blogista, suosittelen)
Kommentit
Tämän voisi vielä varmasti toteuttaakin jossain muodossa: Homman voisi aloittaa joku kulttuuriyhdistys keräämällä alkuvaiheessa kannatusjäseniä kuukausilahjoittajina, samaan tapaan kuin kansalaisjärjestöt. Kehittyneemmässä muodossa, sitten kun lahjoittajia ja rahakertymää on riittävästi, lahjoittaja voisi sitten nimetä minkä taiteilijan työn tukemiseen haluaa omat kuukausilahjoituksensa käytettävän.
Kuukausilahjoituksella vähemmälläkin kertapanostuksella voi lahjoittaa enemmän ja ennen kaikkea siihen sitoudutaan pitemmäksi aikaa, mikä tuo jatkuvuutta.
Mesenaattijärjestelmälle olisi tarvetta ja ideoita varmasti löytyy runsaasti, se ei tule olemaan asian esteenä, vaan ongelmat ilmaantuvat aina silloin kun ideoille etsitään toteuttajia.
Taiteilijoiden ensisijainen työ on tehdä taidetta ja nyt tarvittaisiin järjestötoiminnasta kiinnostuneita "taiteen ystäviä" asiaa puuhaamaan tai sitten lisäresursseja jo valmiina oleviin taiteilijajärjestöihin.