Siirry pääsisältöön

Kävikö hyvin vai huonosti?

Taidegrafiikkaa, tarkemmin metalligrafiikkaa, tehdessä ei etukäteen aina tiedä millainen teos syövytysaltaasta nousee. Happo tuntuu nakertavan kuparia joka kerta hieman eri tavalla ja se miten piirretyt viivat syöpyvät laatalle, on enemmän tai vähemmän yllätyksellistä.

Happo on se metalligrafiikan itsenäinen oikukas muuttuja, jota on alituiseen kytättävä. Se ei saa tulla liian likaiseksi tai sakkaiseksi. Lämpötilan on oltava oikea, siinä 22 asteen kieppeillä, sillä alle 20 asteisen rautakloridin syövytysteho alkaa radikaalisti heiketä ja liian lämmin happo muodostuu taas vaikeasti hallitavaksi, tosi oikukkaaksi.

Lisäksi hapon vahvuus, joka mitataan ns. Baumen mittarilla, on pidettävä oikeanlaisena. Ja joskus tuntuu että eri kupareidenkin välillä on eroja, siinä miten tasaisesti piirrosjälki lähtee syöpymään. Hapon kanssa työskentelyssä on siis aina mukana pieni epävarmuustekijä.

Tämän epävarmuuden kanssa eläessä, muistan usein vanhaa kiinalaista tarinaa, jossa pieni perhe eleli muinoin hoitaen pientä tilaansa. Kävi niin että perheen hevonen karkasi.

Ja kohta naapuri rientää valittelemaan tapahtunutta: "Voi, voi, kävipä teille teille huonosti, kun hevonen karkasi. Nyt joudutte ihmisvoimin kyntämään peltonne." Tähän isäntä vastaa: "Ei vielä tiedä kävikö tässä hyvin vai huonosti."

Menee viikko ja toinenkin ja yllättäen hevonen palaa mukanaan toinen hevonen. Ja heti on naapuri innoissaan: "Kävipä teille hyvin, karannut hevosenne on muuttunut kahdeksi. Teidän elämänne helpottuu suuresti." Mutta isäntä sanoo: "Ei vielä tiedä kävikö tässä hyvin vai huonosti."

Perhe päättää tehdä toisesta hevosesta ratsun ja alkavat kouluttaa sitä ratsastamista varten. Mutta hevonenpa heittää perheen pojan selästään, niin että tältä katkeaa jalka. Ja taas on naapuri paikalla: "Voi voi, isäntä parka, huonosti kävi. Joudut nyt raatamaan kahden edestä ja vielä potilaskin kotona." Jälleen isäntä vastaa: "Ei vielä tiedä kävikö tässä hyvin vai huonosti."

Käy niin että maahan tulee sota ja keisari vaatii jokaiselta perheeltä poikaa tai hevosta armeijaan lähetettäväksi. Ja koska pojalla on jalka poikki, niin armeijan värvärit tyytyvät hevoseen. Naapurilla on tietysti näkemyksensä tästäkin: "Voi voi kylläpä teille kävi hyvin kun poikanne henki varjeltui." Johon isäntä tokaisee: "Ei vielä tiedä kävikö hyvin vai huonosti."

Kertomusta voisi jatkaa vaikka kuinka, mutta se ei ole tarpeen sillä tarinan idea on juuri tässä. Asenteessa, siinä että mitä tahansa tapahtuukin, niin etukäteen ei voi tietää käykö hyvin vai huonosti.

Ja tätä tarinaa olen koettanut pitää "ohjenuoranani" taidegrafiikkaa tehdessäni. Vaikka syövystysaltaasta nousee mitä tahansa, niin matka on kesken ja teoksen saattelu perille kulkee monien myötä- ja vastamäkien kautta. Ei pyyhettä siis kehään kesken matkaa, ei ainakaan metalligrafiikassa.

Kommentit

Ripsa sanoi…
Niinhän se on. Sen verran olen kokeillut metalligrafiikkaa, että vaikeata se on.

Jokin aika sitten näin yhden kiinnostavan pienen grafiikanlehden Mikola-galleriassa ja kun oli avajaiset niin kysyin tekijältä että miten olet tehnyt ja mikä tuo on.

Graafikko hymyili että vahinko, mutta että hän auttoi sitä vahinkoa. Kuvaan ilmestyi hänen äitinsä haamu.
Luovuksissa sanoi…
Juuri noin. On kunnioitettava ja hyväksyttävä välineensä mahdollisuudet ja rajat. Ja sitten vain "saattohoidettava" työ valmiiksi prosessia myötäillen, "hellästi pakottaen"...

ja sattuma (tai "vahinko") auttaa paremmin, sitä joka on riittävän taipuisa muuttamaan aiempia ajatuksiaan.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Petas-Baari

Tässä pari kuvaa viimevuoden lokakuulta vanhasta Petas-Baarista, joka sijaitsi Viherlaakson Länsirajalla Turuntien ja Lippajärventien risteyksen tuntumassa. Paikka jää juuri ja juuri Kauniaisten puolelle. Nyt rakennus on purettu ja tilalle on kohoamassa "Kukkalaakso" niminen kerrostalo asuinalue. Rakennuksessa toimi vuosikymmeniä legendaarinen Petas-Baari ja kauppa. Rakennus valmistui ennen sotia 1938. Baari oli omana aikanaan varsin suosittu ohikulkijoiden kohtaus- ja taksimiesten taukopaikka. 1970-80 luvulla kaupan rakennukseen tuli U.Suomalaisen TV korjaamo ja myymälä. Toiminta hyytyi 90-luvun alun laman myötä. 1997 Petas-Baari toimi mm. Trabant Express sketsisarjan kulissina. Tässä Youtuben pätkä Jasso Laamasen pajatson peluusta. Itsekin olen joskus vuosikymmeniä sitten käynyt baarissa pajatsoa kokeilemassa ja syömässä kuivan juustosämpylän. Kaupparakennuksen päädyssä oli iso käsinmaalattu Hellaksen Figarol-mainos, jossa ajan havina on vahvasti läsnä. Jos muistat...

What is Expandism?

Longer version of this article is at my  homepage . Expansion in Art-making and Expansion-motivated art Introduction This article is a compact study of expansion in the context of making a piece of art. I believe that expansion is one aspect of all kinds of making of art. It has been neglected topic, even unseen, but the phenomenon is real and it is connected to art making, for it is impossible to make a piece of art without its expansion to some space. A work of art is always located in some space – on paper or canvas, in real or imaginary place, in this world or in digital one – and a work of art must first enter that space, it must do expansion there to take control of it. And it is the artist's task to make this happen.  By definition expansion means the increase of something in size , number , or importance . It relates to artworks in two ways, first, to the actual size of an artwork, and second, to the making process of an artwork. In some cases these expans...

Vilho Penttilän huvilan naispatsaat Viherlaaksossa

Viherlaakson rantatien varrella, (Viherlaaksonranta 8) paikassa jossa nykyisin on hoivakotikiinteistö, oli aikoinaan kaunis huvila torneineen. Sen rakennutti itselleen arkkitehti Vilho Penttilä 1900-luvun alussa. Penttilä ammuttiin punaisten toimesta sisällissodassa epäiltynä aseiden salakuljetuksesta. Dora vaimo joutui myymään huvilan, Villa Penttilän, joka päätyi uuden omistaja kuoltua vakuutusyhtiö Suomi-Salaman työntekijöiden virkistyskäyttöön. Tuossa käytössä huvila palveli aina 1960-luvun alkuun. Huvila oli pystyssä vielä 60-luvun lopulla, jolloin Viherlaakson rannan kerros- ja rivitalojen rakentaminen oli saatu päätökseen. Tuolloin se oli jo pahoin rapistunut. Viimevaiheessaan ennen purkamista se oli satunnaisten majailijoiden käytössä ja toimi lasten sokkeloisena leikkipaikkana. Muistan itsekin linnamaisen rakennuksen hyvin ja olen myös käynyt muutaman kerran rakennuksessa "seikkailemassa". Sisällä  paikat oli tärvelty ja sekalaista roinaa levitelty joka puolelle. Hu...