Tässä pari kuvaa viimevuoden lokakuulta vanhasta Petas-Baarista, joka sijaitsi Viherlaakson Länsirajalla Turuntien ja Lippajärventien risteyksen tuntumassa. Paikka jää juuri ja juuri Kauniaisten puolelle. Nyt rakennus on purettu ja tilalle on kohoamassa "Kukkalaakso" niminen kerrostalo asuinalue. Rakennuksessa toimi vuosikymmeniä legendaarinen Petas-Baari ja kauppa. Rakennus valmistui ennen sotia 1938. Baari oli omana aikanaan varsin suosittu ohikulkijoiden kohtaus- ja taksimiesten taukopaikka. 1970-80 luvulla kaupan rakennukseen tuli U.Suomalaisen TV korjaamo ja myymälä. Toiminta hyytyi 90-luvun alun laman myötä. 1997 Petas-Baari toimi mm. Trabant Express sketsisarjan kulissina. Tässä Youtuben pätkä Jasso Laamasen pajatson peluusta. Itsekin olen joskus vuosikymmeniä sitten käynyt baarissa pajatsoa kokeilemassa ja syömässä kuivan juustosämpylän. Kaupparakennuksen päädyssä oli iso käsinmaalattu Hellaksen Figarol-mainos, jossa ajan havina on vahvasti läsnä. Jos muistat...
Luovuuden, taiteen ja elämisen arvoisen elämän puolesta
Kommentit
tässä kollaasissa on samaa matemaattista järjestystä kuin työhuoneessasi. koska sisimpäni on kuin purettua villapuserolankaa, tarvitsen ympärilleni juuri tällaista horisontaalia ja diagonaalia.
oletko huomennut sellaista seikkaa, että vieraskielisen nimikkeen käyttäminen antaa usein ilmiölle kuin ilmiölle täysin ansiotonta arvonnousua; kun nimitykset suomennetaan, kansalaisille tarjoutuu paremmat mahdollisuudet arvioida keisarin uutta vaatepartta
'performanssin' yksinkertaisin vastinen on tietenkin 'esitys'. 'installatiolle' on joku esittänyt vastineeksi 'hökötystä' , 'härveliä' tai 'tekelettä', mutta niistä helposti kalskahtavan vähättelevän sävyn vuoksi ne eivät kelpaa tarkoitukseen. 'teelmä' olisi jo lähempänä tavoitetta, mutta siitäkin jään kaipaamaan tiettyä konkreettisuutta.
miltä kuulostaisivat sanat 'asennelma' tai 'pysytelmä' , joita kumpaakin voidaan käyttää kulloisestakin tilanteesta riippuen...!
vappurauhaa!
...ehkäpä joku päivä teen jonkin "pysytelmän", "teelmän" tai "asennelman". Ja kenties pääsisin samalla eroon "tekeleistä", joita syntyy muutenkin aivan liikaa.
kun näitä teen, niin en ajattele lainkaan sitä pitääkö joku teoksesta tai ei, vaan yksinkertaisesti teen työn loppuun niin hyvin kuin taidan, tavoitteena ehjä valmis "itseni näköinen" kokonaisuus.
Pitää olla "uskollinen itselleen", niin kuin eräs vanhempi kolleega opasti minua vuosia sitten, eikä yhtään välittää yleisön makumieltymyksistä ja taiteen muotivirtauksista.
Tältä pohjalta tehty taide kyllä löytää lopulta yleisönsä...
Luovuksissa, on suurenmoista, jos ja kun pystyy tässä teelmävilinässä näkemään ja kokemaan sen itsensä näköisyyden -ja toteuttamaan sen.
ehkä kyse lienee vapaudesta, siitä että on reilusti se kuka on, eikä yritä olla muidenlailla vaikkapa "yhteiskuntakrittiinen" tai "tutkiva taiteilija", tai muuta taidekentällä muodissa olevaa.