Siirry pääsisältöön

Fallos sen kertoo

Ehpä tätäkin teosta katsotaan useammassa kerroksessa. Ensin katsotaan pintaa ja päätetään tykkäänkö työstä vai en. Ja jos tykätään niin sitten saatetaan miettiä, mitä taiteilija niin sanotusti tarkoittaa. Niitä joista ei tykätä, (mikä tarkoittaa noin yleistäen samaa kuin huono taide), niitä ei sen syvällisemmin pohdita.

Ja sitten kun yritetään ymmärtää, niin voidaan päätyä vaikkapa siihen että "taiteilija yhdistelee teoksessaan kalligrafiaa ja pilapiirrosmaista kiteytettyä ideamaailmaa etsiessään uudenlaista enemmän kertovaa merkkikieltä."

Tai sitten "juurimukulaksi muuttunut fallos ja kivespusseihin piilotetut urbaanit merkit kuvaavat mieheisen ylivallan yhteiskunnallista kaikenkattavuutta ja tulevien sukupolvien kohtaloa, jossa elämää on pakko rakentaa isien jättämän perinnön varaan."

Vai onko kyseessä "miehen seksuaalinen halu, joka roiskii tulevaisuutta hallitsemattomasti sinne ja tänne, synnyttäen rikkaruohomaista ohdakkeista tulevaisuutta?"

Ja voihan olla niinkin että "taiteilija ei tarkoita yhtään mitään, vaan koko teos on osoitus hanen oudosta huumorintajustaan ja nurinkurisesta tavasta hahmottaa maailmaa."

Kommentit

Anonyymi sanoi…
"elämä niin lyhyt, maailma niin paska. toivon, että synnyn uudestaan taideteoksena."

j.o. mallanderin jalo ajatus löytyy taiteilija carolus enckell-kirjasta, jonka arto virtanen on mukavasti ja kauniin herkästi kirjoittanut. se ei sorru ylettömään ylistelyyn.

caroluksen ystävä j. o. mallander on ollut risteilyaluksella töissä ja tuonut yhdysvalloista tuliaisina bob dylanin uuden blonde on blonde -lp:n sekä timothy learyn lsd-kokeilua luotaavaa levy- ja kirjallisuusmateriaalia. syksyllä -66 carolus tuntee ajelehtivansa eikä tiedä, mitä todella haluaisi tehdä. hän rupeaa kuitenkin käymään iltaisin vapaassa taidekoulussa piirtämässä. opettajana on unto pusa, joka sanoo: "piirrätte kuin apina."

siitä on suorastaan pakko lähteä liikeelle, kehittymään.

virtanen pohtii, miksi vain jotkut pitävät abstraktista taiteesta. "carolus enckellin mielestä suuri yleisö ei ymmärrä abstraktia taidetta, koska se on tottunut lukemaan kuvaa."

maallikko arvioi uudenlaista maalausta ( tai romaania tai runoa ) sen mukaan mitä siitä puuttuu; todellinen taideyleisö sen mukaan, mitä siinä on. ensin mainittu yleisö vaatii näkyviin turvakaiteen - konvention, iskelmällisyyden, tuttuuden elementtejä - ennen kuin se suostuu ottamaan askeltakaan, jälkimmäinen nauttii jo niistä viesteistä, jotka kertovat turvakaiteen ilmeisen pitkälle ehtineestä lahoamisesta, taiteilijan rohkeudesta poistaa kaikki turha; ja taide-elämys syntyy siitä, että teos avautuu ikään kuin yksiöisenä jäänä, jolle voi omalla vastuulla tehdä tutkimusretkiä.
Luovuksissa sanoi…
Kiitos Meri tuosta mallanderin oivallisesta ajatuksesta. Elämän on todellakin lyhyt. Aivan äsken kaatui Berliinin muuri... ja hupsis, siitäkin on jo kaksikymmentä vuotta.

Ja maailma on muutenkin ikävä paikka, varsinkin jos pälyilee liikaa ympärilleen. Alan vuosi vuodelta ymmärtää paremmin ajatusta jossa puuhastellaan kaikessa rauhassa aivan omia juttuja, "puutarhanhoitoa" siis... vaikka sekin lienee turhaa.

Taidekin näyttäisi elelevän aivan omaa elämaansä tekijästään piittaamatta. Tässäkin alan kallistua sen kannalle että taiteilija on vähän niinkuin kätilö joka auttaa synnyttämään lapsia, jotka jo ovat olemassa ikäänkuin "paskan maailman kohussa".

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Petas-Baari

Tässä pari kuvaa viimevuoden lokakuulta vanhasta Petas-Baarista, joka sijaitsi Viherlaakson Länsirajalla Turuntien ja Lippajärventien risteyksen tuntumassa. Paikka jää juuri ja juuri Kauniaisten puolelle. Nyt rakennus on purettu ja tilalle on kohoamassa "Kukkalaakso" niminen kerrostalo asuinalue. Rakennuksessa toimi vuosikymmeniä legendaarinen Petas-Baari ja kauppa. Rakennus valmistui ennen sotia 1938. Baari oli omana aikanaan varsin suosittu ohikulkijoiden kohtaus- ja taksimiesten taukopaikka. 1970-80 luvulla kaupan rakennukseen tuli U.Suomalaisen TV korjaamo ja myymälä. Toiminta hyytyi 90-luvun alun laman myötä. 1997 Petas-Baari toimi mm. Trabant Express sketsisarjan kulissina. Tässä Youtuben pätkä Jasso Laamasen pajatson peluusta. Itsekin olen joskus vuosikymmeniä sitten käynyt baarissa pajatsoa kokeilemassa ja syömässä kuivan juustosämpylän. Kaupparakennuksen päädyssä oli iso käsinmaalattu Hellaksen Figarol-mainos, jossa ajan havina on vahvasti läsnä. Jos muistat...

What is Expandism?

Longer version of this article is at my  homepage . Expansion in Art-making and Expansion-motivated art Introduction This article is a compact study of expansion in the context of making a piece of art. I believe that expansion is one aspect of all kinds of making of art. It has been neglected topic, even unseen, but the phenomenon is real and it is connected to art making, for it is impossible to make a piece of art without its expansion to some space. A work of art is always located in some space – on paper or canvas, in real or imaginary place, in this world or in digital one – and a work of art must first enter that space, it must do expansion there to take control of it. And it is the artist's task to make this happen.  By definition expansion means the increase of something in size , number , or importance . It relates to artworks in two ways, first, to the actual size of an artwork, and second, to the making process of an artwork. In some cases these expans...

Vilho Penttilän huvilan naispatsaat Viherlaaksossa

Viherlaakson rantatien varrella, (Viherlaaksonranta 8) paikassa jossa nykyisin on hoivakotikiinteistö, oli aikoinaan kaunis huvila torneineen. Sen rakennutti itselleen arkkitehti Vilho Penttilä 1900-luvun alussa. Penttilä ammuttiin punaisten toimesta sisällissodassa epäiltynä aseiden salakuljetuksesta. Dora vaimo joutui myymään huvilan, Villa Penttilän, joka päätyi uuden omistaja kuoltua vakuutusyhtiö Suomi-Salaman työntekijöiden virkistyskäyttöön. Tuossa käytössä huvila palveli aina 1960-luvun alkuun. Huvila oli pystyssä vielä 60-luvun lopulla, jolloin Viherlaakson rannan kerros- ja rivitalojen rakentaminen oli saatu päätökseen. Tuolloin se oli jo pahoin rapistunut. Viimevaiheessaan ennen purkamista se oli satunnaisten majailijoiden käytössä ja toimi lasten sokkeloisena leikkipaikkana. Muistan itsekin linnamaisen rakennuksen hyvin ja olen myös käynyt muutaman kerran rakennuksessa "seikkailemassa". Sisällä  paikat oli tärvelty ja sekalaista roinaa levitelty joka puolelle. Hu...