Blogin pito on jäänyt viimeaikoina hieman taka-alalle muiden kiireiden takia. Mutta kevään mittaan varmaankin tilanteet taas muuttuvat niin että kirjoittamiselle on enemmän aikaa.
Tässä kuitenkin viimeisin mielipidekirjoiukseni joka julkaistiin aamun Hesarissa. Laitan sen tälle blogille näin illasta, kun aamulla en ehtinyt. Olin puhumassa taiteilijan toimeentulovaikeuksista ja taiteilijuuden/yrittäjyyden problematiikasta Oulussa Art360 hankkeen tiimoilta ja tulin vasta äsken kotiin.
Tässä kirjoitukseni:
Taiteen sisäpiiri päättää apurahoista
Viime päivinä on käyty keskustelua Kiasman johtajavalinnasta, poliittisesta taiteesta ja on pohdittu taiteen sisäpiirin olemusta.
Sana "sisäpiiri" luo ilmiöstä hieman erheellisen kuvan taidekentällä häärivästä salaseurasta, jota tuskin löytyy. Taiteilijan kannalta katsottuna sisäpiirissä kyse on apurahajärjestelmään sisäänrakennetusta vinoumasta, siitä kuka saa tehdä taidettaan toimeentulo turvattuna ja kuka ei.
Kaksi nuorta yhtälailla hyvinkoulutettua taiteilijan alkua on uransa alussa. Toinen on taiteessaan perinteisempi ja toinen ajan menoon osallistuva yhteiskuntakriitikko. Helposti käy niin että tämä muodikkaampi tekijä säväyttää enemmän ja saa apurahaa.
Apurahoitetun taiteilijan on huomattavasti helpompi keräillä "taiteellisia ansioita"ja samalla parannella asemiaan seuraavaa apurahakierrosta varten, kuin sen joka tekee taidetta erilaisten pätkätöiden ohessa. Jos apurahoihin ei pääse kiinni jo nuorena, niin varttuneempana se on lähes mahdotonta.
"Sisäpiirissä" on kyse trendeistä ja siitä mikä on taiteessa kulloinkin muotia, siitä mitä museoihin halutaan ja Kiasman uusi johtaja tulee osaltaan vaikuttamaan juuri tähän.
Mutta sisäpiiri on myös "politiikkaa". Kun taiteen pesässä on paljon poikasia, niin madon saa se jonka samanmielinen rääkynä emoja eniten miellyttää. Hitaammin kiiruhtaville ja vähemmän äänekkäille taiteilijoille nykyinen järjestelmä ei tukea anna. Heidät jätetään rämpimään rauhassa oman taiteellisen kutsumuksensa suohon.
Suomen kokoisen pienen maan etu on varmasti että kaikkien ammattitaiteilijoiden luova potentiaali saisi mahdollisuuden puhjeta kukkaansa. Paras ratkaisu tähän olisi kaikille pienituloisille taiteilijoille jaettava samansuuruinen taiteilijatoiminnan tuki nykyisen vanhentuneen apurahajärjestelmän sijaan. Miksi asiasta ei synny "sisäpiirissä" ja ennenkaikkea poliittisten päättäjien parissa edes kunnon keskustelua?
Pekka Hannula
Taidegraafikko
Espoo
-
Tässä pari kuvaa viimevuoden lokakuulta vanhasta Petas-Baarista, joka sijaitsi Viherlaakson Länsirajalla Turuntien ja Lippajärventien ristey... -
Longer version of this article is at my homepage . Expansion in Art-making and Expansion-motivated art Introduction This article is a compa... -
Laitan tähän piirtämisjumpan rungon, jota voi vapaasti soveltaa kuvataiteen opetuksessa ja muissa yhteyksissä. Perusajatus tässä on järjestä...
7 kommenttia:
Erittäin oivaltava ja asiallinen teksti. Olen mitä suurimmissa määrin samaa mieltä kanssasi.
Kiitos vaan, hietzu.
Hyvä kirjoitus oli. Minua kylmäsi tuo lause: "Jos apurahoihin ei pääse kiinni jo nuorena, niin varttuneempana se on lähes mahdotonta." Siltä alkaa tuntua, ja pelkään että se toteutuu. Mitä enemmän ymmärrän maamme kuvataiteen kuvioista, sitä vähemmän toivoisin ymmärtäväni. Kun on kuitenkin se tekemisen palo, mutta tukea tule eikä ole eikä anneta, niin on jokaviikkoinen kamppailu itsensä kanssa, onko kelvollinen tekemään tätä duunia. Enkä haluaisi masentua tai muuttua kyyniseksi.
Kiitos Soli kommentista,
Ongelma tässä on se että taiteilijoita tulee kokoajan lisää ja lisää, mutta apurahojen määrät polkevat paikoillaan ja systeemi ei enää palvele taiteilijoita niin kuin pitäisi.
Ongelma on myös että aika harva avaa suunsa asiasta. On helpompi olla hiljaa apurahajonossa ja odotella "vuoroaan", jota ei välttämättä koskaan tule.
Veikkaukseni on että tulevaisuudessa apurahat painottuvat entistä enemmän "tutkija-taiteilijuuden" suuntaan. ja onhan tämä painotus on nähtävissä jo nytkin.
Kuinka sellainen tasamääräinen taiteilijatuki voisi toimia? Varmaankin siitä tulisi paljon sanomista "kunnon töissä käyjien" puolelta...
Hyvä kommentti. Valtio kouluttaa niin suuren määrän ihmisiä ammattiin, jossa ei ole mahdollisuutta kunnolliseen toimeen tuloon ainakaan ensimmäisinä vuosina valmistumisen jälkeen, vaikka olisi miten lahjakas tai ahkera. Kun tällä ammattitutkinnolla ei ole kelvollinen työkkäriinkään, voisi jokin uraansa aloittavien taiteilijoiden tuki olla paikallaan. Käytännön toteutus onkin sitten asia erikseen.
Nimim. Porkkanan perässä on tullut juostua :)
joo, pitkään jatkuva "porkkanan perässä" juokseminen väsyttää ja masentaa. Taiteilijapalkka tai tasapuolinen toiminnan tuki olisi paras ratkaisu näin teoriassa, muttä käytäntö on jotain aivan muuta.
Toivottavasti maailman taloustilanne ei kiristy jatkossa liikaa (voi olla toive ajattelua). Se hankaloittaisi taiteilijoiden elämää ja apurahoja entisestään.
Lähetä kommentti