Siirry pääsisältöön

Taidelainaamoista

Kävipä yhteensattuma. Viimeksi kun kävin pitämässä alustusta taiteilijan yrittämisen kiemuroista ja asiaan liittyvästä problematiikasta, niin saman päivän Hesarissa oli mielipiteeni aiheeseen liittyen. Nyt tänään alustin jälleen asiasta, tällä kertaa Taikin Taiteilijan Tukikone koulutuksessa ja kas, Hesari julkaisi mielipiteeni taidelainaamojen tiimoilta.

Viime kuukaudet ovat olleen hieman raskaita, johtuen siitä että olen siirtänyt taidegrafiikan työskentelyn kaikkine laitteineen isäni luokse Sammattiin. Elämä on näköjään nyt tullut siihen vaiheeseen jossa ikääntyvät vanhemmat alkavat tarvita jälkipolven apua. Koko grafiikkasysteemin rakentaminen ja järjestäminen niin että työskentely sujuu omalla tavallani on ollut aika haaste, vaikka isäni käyttämät taidegrafiikan työpisteet olivatkin periaatteessa "valmiina".

Jokainen tekee töitä hieman erilailla ja ympäristö on saatava omansa näköiseksi, tutuksi. Tila on siis järjesteltävä joka nurkkaa ja koloa myöten, jotta kaikki on ikäänkuin "hallussa". Eikä tilannetta ole helpottanut se että meillä molemmilla on kertynyt aika runsaasti kaikenlaista roinaa työhuoneen nurkkiin.

Nyt tarlatanit, tamponit ja kovapohjat ovat oikeissa paikoissa ja levyjen leikkuu tapahtuu siellä missä pitääkin, lämpölevyn paikka on määritelty oikein, varastot ja muut tilat siivottu ja järjestely perusteellisesti, joten työskentely voi nyt alkaa toden teolla.

Mielenkiintoista on nähdä miten sujuu tasapainoilu perhe-elämän ja toisella paikkakunnalla työskentelyn välillä. Tähän mennessä on selvinnyt ainakin se kuinka vaikeaa tehdä lumitöitä kahdessa paikkaa yhtä-aikaa.

Tässä vielä aamun mielipiteeni:

Tulevaisuudessa kirjastot voisivat olla taidelainaamoja

Uutisanalyysi-palstalla (HS 5.3.) nostettiin esiin Hanna-Leena Hemmingin ehdotus, jossa taidehankinnasta voisi tehdä kotitalousvähennyksen. Kannatettava ja hyvä ehdotus, joka toteutuessaan laajentaisi suomen alikehittyneitä taidemarkkinoita ja osaltaan myös helpottaisi monen kuvataiteilijan ahdinkoa.

Ehdotuksella pyritään myös vahvistamaan taidegalleriota ja luomaan parempia olosuhteita taiteen viennille. Taiteijoiden perustoimeentulo ja taiteen kotimarkkinoiden toimivuus pitäisi kuitenkin ensin saada kuntoon ja vasta sitten pohdiskella kulttuurivientiä.

Huomio tulisi kiinnittää taidelainaamoihin, joita suomessa toimii jo muutamilla paikkakunnilla. Lainaamon periaate on että teoksen voi lainata kotiinsa pikku summaa vastaan, eli käytännössä lunastaa omakseen pienellä korottomalla kuukausimaksulla. Taiteilijan näkökulmasta lainaamot toimivat hyvin ja antavat tuloa saannöllisemmin ja varmemmin kuin epävarma näyttelytoiminta, joka lähes aina on taiteilijalle tappiollista.

Taidelainaamon kynnys on taidegallerian kynnystä huomattavasti matalampi ja lainaamoissa asioi paljon sellaista väkeä, joita ei gallerioissa näy. Jos taidemarkkinat halutaan laajentaa koko kansaa koskevaksi, niin silloin suomeen tarvitaan valtakunnallinen taidelainaamojärjestelmä esimerkiksi kirjastojen yhteyteen. Tämä varmasti myös piristäisi tavanomaista galleriatoimintaa ja toisi heille runsaasti uusia asiakkaita.

Myös kulttuurisetelin käyttöä pitäisi laajentaa niin että sillä voisi maksaa taidelainaamon kuukausimaksuja tai niin että seteleitä voisi keräillä enemmän ja käyttää ne kerralla taideteoksen ostoon. Nyt kulttuuriseteli ei hyödytä kuvataiteilijoita sentin vertaa.

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Kannatan kovasti tätä ajatusta!
Luovuksissa sanoi…
Kiitän kannatuksesta...
Leda sanoi…
Haluaisin lisätä että lainaamoihin pitäisi olla pääsy muillekin taiteilijoille kuin vain "siitä tietystä koulusta" valmistuneille.
Luovuksissa sanoi…
Leda,

nyt toiminnassa olevat taidelainaamot pyörivät useimmiten paikallisen taiteilijaseuran toimesta, kuten meillä Espoossa. Eli käytännössä lainaamon taiteilijat ovat aina kyseisen taiteilijaseuran jäseniä.
Ja jäsenistöllä taas on melkoisen kirjava tausta koulutuksen suhteen, itseoppineista taiteen maisterihin /tohtoreihin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Petas-Baari

Tässä pari kuvaa viimevuoden lokakuulta vanhasta Petas-Baarista, joka sijaitsi Viherlaakson Länsirajalla Turuntien ja Lippajärventien risteyksen tuntumassa. Paikka jää juuri ja juuri Kauniaisten puolelle. Nyt rakennus on purettu ja tilalle on kohoamassa "Kukkalaakso" niminen kerrostalo asuinalue. Rakennuksessa toimi vuosikymmeniä legendaarinen Petas-Baari ja kauppa. Rakennus valmistui ennen sotia 1938. Baari oli omana aikanaan varsin suosittu ohikulkijoiden kohtaus- ja taksimiesten taukopaikka. 1970-80 luvulla kaupan rakennukseen tuli U.Suomalaisen TV korjaamo ja myymälä. Toiminta hyytyi 90-luvun alun laman myötä. 1997 Petas-Baari toimi mm. Trabant Express sketsisarjan kulissina. Tässä Youtuben pätkä Jasso Laamasen pajatson peluusta. Itsekin olen joskus vuosikymmeniä sitten käynyt baarissa pajatsoa kokeilemassa ja syömässä kuivan juustosämpylän. Kaupparakennuksen päädyssä oli iso käsinmaalattu Hellaksen Figarol-mainos, jossa ajan havina on vahvasti läsnä. Jos muistat

What is Expandism?

Longer version of this article is at my  homepage . Expansion in Art-making and Expansion-motivated art Introduction This article is a compact study of expansion in the context of making a piece of art. I believe that expansion is one aspect of all kinds of making of art. It has been neglected topic, even unseen, but the phenomenon is real and it is connected to art making, for it is impossible to make a piece of art without its expansion to some space. A work of art is always located in some space – on paper or canvas, in real or imaginary place, in this world or in digital one – and a work of art must first enter that space, it must do expansion there to take control of it. And it is the artist's task to make this happen.  By definition expansion means the increase of something in size , number , or importance . It relates to artworks in two ways, first, to the actual size of an artwork, and second, to the making process of an artwork. In some cases these expansions are overla

Inhorealismia

Länsimaisessa oikeusvaltiossa ei kuulema ole sensuuria. Asia ei pidä paikkaansa. Sensuurin ymmärtää hyvin käsitteen inhorealismi yhteydessä. Realismi tarkoitaa todenmukaisuutta (ransk. réalisme) ja inhorealismi sitä kun todellisuus esitetään kaikkein raadollisimmillaan, asioiden inhoittavia piirteitä tarkastellen. Asia on arkipäivää esimerkiksi uutistoimituksissa, joissa joudutaan jatkuvasti miettimään onko jonkin kuva-aineiston (katastrofin uhrit, sodan kauhut, kirurginen leikkaus jne.) näyttäminen julkisesti sopivaa vai ei. Toisin sanoen kuvamateriaalia joudutaan sensuroimaan, niin että esitetty aineisto on linjassa vallitsevien moraalikäsitysten kanssa. Ja myös niin ettei ketään tarkoituksella järkytetä. Inhorealismi liittyy myös taidekentällä säännöllisesti syntyvään kohuun, kun joku taiteilija kyseenalaistaa tätä rajaa, esittelemällä teoksissaan asioita joita emme ole tottuneet näkemään "hyviä lehtimiestapoja" kunnioittavassa yhteikunnassamme. Ihmiset haluavat syödä