Aivojumppaa ja ekspandismia

Olen pitänyt itsepäisesti kiinni periaatteesta että ihmisen on tultava toimeen omalla työllään. Kohdallani tämä on tarkoittanut sitä että olen tosissani yrittänyt repiä toimeentuloa taiteesta, joskin asiaan on liittynyt pieni ongelma.

Parasta taidetta syntyy silloin kun teoksia tehdään vapaasti oman halun, mielenkiinnon ja innostuksen mukaan, eikä sitä varten että teoksen mahdollisesti ostaa joku. Olen tehnyt paljon teoksia jotka eivät ole ns. "myyviä" tai "kauniita", mikä taas on vaikeuttanut toimeentulon hankkimista. Tämän takia olen tehnyt vapaan taiteilun ohessa tilaustöitä lähinnä yrityksille. Näin olen onnistunut pysymään hieman paremmin kiinni leivän syrjässä.

Yritysten kanssa on ollut helpompi toimia kun on itsekin toiminut yrittäjämäisesti ammatinharjoittajana. "Yrittäminen" on tuonut tilaustöiden etsimiseen kurialaisuutta ja stemppiä, mutta myös aika paljon stressiä. Painetta onkin ollut aika-ajoin omiksi tarpeiksi aivan liikaa.

Kun 2008 iski uusin lama ja yritysmaailma aloitti säästökuurin, niin ensimmäisiä asioita mistä tälläisissa tilanteissa karsitaan on taide. Ja minuun tämä iski erityisesti kun suurin osa tuloistani on yritysten tilauksista kiinni. Tämä jos mikä nosti mukavasti verenpainetta ja kiristi pinnaa.

Olen myös pitänyt vapaan taiteeni kanssa säännöllisesti näyttelyitä ja osallistunut erilaisiin yhteisiin kattauksiin ym. taiderientoihin. Lisäksi on perhe-elämä ja tavallinen arki velvoitteineen. Välillä on tuntunut että elämä ja kaikki se mitä pitäisi tehdä menee jossain kaunana edellä ja minä hengästyneenä yritän raahautua perässä.

Näistä syistä aloin kaipaamaan stressitöntä tilaa, jotain sellaista minkä avulla voisin unohtaa hetkeksi kaiken mitä ympärillä on. Halusin heitää pois huolet, kaiken ponnistelun, näyttelykiireet, tilaustöiden etsimisen paineet, toimitusaikojen sovittelut, rahahuolet, arjen asiat, aiheiden miettimiset, ruohon leikkuut, lumityöt ja taiteen teon.

Ja niin syntyi ajatus meditatiivisesta piirtämisestä, expandismista, siitä kuinka piirtäminen lakkaa olemasta aiheiden hahmottelua tai taiteen tekemistä ja kynän käyttö muuttuu henkiseksi harjoitukseksi, mahdollisuudeksi rentoutua.

Ekspandismissa unohdetaan piirtäminen perinteisessä mielessä. Ei osaamista, ei aihetta eikä suunnitelmaa, vaan mielen tyhjentämistä yksinkertaisten alkeellisten merkkien, kynästä lähtevien töhryjen avulla. Virheitä ei ole, nyt ei tehdä taidetta vaan jumpataan mieltä.

Merkkeihin, yksityiskohtiin keskittymällä tavoitellaan rauhoittumista, kaiken muun unohtamista. Kyseessä on hapuilu jonnekin piirtämisen (ja ehkä myös taiteen tekemisen) alkutilaa kohti, aikaan kauan ennen piirrustuksenopettajia ja taidekäsityksiä. Jonnekin sinne milloin raapustettiin ensimmäiset merkit nuotiolla hiiltyneellä puun palalla.

Täytyy sanoa että ekpandismin myötä elämään on tullut rauhaa ja levollisuutta. Ajatus on myös alkanut kehittyä ja mietiskelyn rinnalle on syntynyt aivojumppa. Jumppa on suunniteltu niin että se sopii kenelle tahansa piirrustustaidosta riippumatta. Riittää että osaa vähän kirjoittaa.

Nyt Espoon modernintaiteen museossa Emmassa on mahdollista päästä haastamaan aivojaan aikuisten työpajoissa tämän ekspandismiin pohjautuvan piirrosjumpan avulla. Homma pyörii kevään ajan Miró näyttelyn ajan.

Expandismista ja meditatiivisesta piirtämisestä lisää tästä linkistä.