Hakkuuaukea

Kun kuljetaan TaideAitat näyttelypaikan ohi pari kilometriä, niin tullaan tämän näköiselle silmiä hivelevän rumalle hakkuu aukealle. Tien poskessa kasvaa kaksihaarainen jykevä koivu. Ihan hyvä näköinen puu ja sopisi varmaan hyvin puuveistäjälle materiaaliksi.

Onneksi tätä ei kuitenkaan ole kaadettu vaikka lähitienoot on muuten parturoitu lähes putipuhtaaksi. Käytämme Topin kanssa puuta koiralenkin kääntöpaikkana ja suoritamme sen luona asianmukaisen reviirin merkkauksen.

Palvelulinja

Keväisellä päiväkävelyllä tuli vastaan tällainen palvelulinjan merkki, jonka rapaistunut olemus tökkäsi silmää niin että tuli pakonomainen tarve ottaa siitä kuva. Merkki kököttää paikallaan ja kertoo meille että joskus palvelu on pelannut vaan eipä pelaa enää. Asiat ovat retuperällä vähän samaan malliin kuin taiteilijoiden eläkekertymät. Homma ei toimi.

Vaalit ovat tulossa - tai oikeastaan jo menossa ennakkoäänestyksen pyöriessä täyttä häkää - ja tässä on hieman epätietoinen olo miten kannattaisi äänestää. Puolueiden taidekannoista ei oikein ota selkoa, ellei nyt persujen postmodernia sekoilua oteta lukuun.

Aika monena vuotena olen kannattanut nukkuvien puoluetta, eli suomen suurinta puoluetta, mutta tänä vuonna annan ääneni jollekin pienemmälle taholle. En kuitenkaan äänestä ensisijaisesti puoluetta vaan sellaista ihmistä, jonka kuvittelen pitävän kovinta ääntä taiteilijoiden puolesta ja ymmärtävän tilanteemme, oli tämä pauhaaja sitten minkä värinen tahansa. Valinta ei ole ihan helppo. Ja se riski myös täytyy ottaa että vaalilupaukset ja taiteilijan tilanteen ymmärtäminset saattavat jäädä taka-alalle, kun arki eduskunnassa alkaa.

Mielenkiintoiset vaalit ovat jokatapauksessa tulossa, kun sikeästi nukkuvatkin alkavat heräilemään. Jos seuraava eduskunta ei saa aikaiseksi parannusta taiteilijakunnan kehnoon tilanteeseen, vaikkapa eläkeasiaan, niin palaan nukkumaan, enkä enää jatkossa vaivaudu heräämään kaikenmaailman poliitikkojen tyhjiin kutsuhuutoihin.

Rahat ja Henki-seminaarissa

Lähdin aamujunalla Kotkaan. Ensin Pasilassa paikallisjunan vaihto Kouvolan kyytiin. Sitten Kouvola-Kotka lähijunassa tapahtui positiivisessa mielessä kummia. Juna nytkähtää liikkeelle ja konduktöörin reipas ääni aloittaa kuulutuksen kaijuttimista.

"Tervetuloa lentävän lähijunan kyytiin arvoisat rouvat ja herrat, nuoret ja vanhat. Tätä Valmetin vuonna 1972 rakentamaa insinööritaidon ihmettä kutsutaan lentäväksi siksi että tästä putkilosta piti alunpitäen tulla lentokone, mutta kun Valmetilla ei vielä siihen maailman aikaan osattu rakentaa siipiä, niin junahan tästä sitten lopulta tuli. Mutta ei hätää arvoista matkustajat, tämä paksupeltinen työjuhta kiidättää teidät tuossa tuokiossa Kotkaan. Pysähdymme asemilla….jne."

Kuulutus saväytti hyväntuulisella absurdiudellaan. Jokaisen matkustajan suunpielissä karehti hymyn vire. Sinänsä pieni asia, mutta merkittävä, ainakin minun päivääni junavirkailijan tempaus piristi kovin.

Kotkassa kävin pitämässä pienen alustuksen "Rahat ja henki" seminaarissa, jossa aiheena taiteiljan toimeentulo huolet. Ihan hyvä päivä. Muina puhujina Tarja Cronberg, Pertti Kukkonen ja Kira Sjöberg. Kaikkien näkökulmat täydensivät hyvin toisiaan ja yleisöäkin oli mukavasti paikalla.

Juna on hyvä keksintö. Mennessä voi valmistella esitystä ja palatessa laittaa blogille pienen tekstin.

Spektri Business Parkin näyttelytila

Kävin tänään ripustamassa näyttelyn Spektri Business Parkiin Espooseen kehä I:n varteen lähelle Tapiolaa. Kyseessä on yritys "puisto" tai iso kiinteistö jossa on vuokralla reilut 70 yritystä. Taidenäyttelyitä varten on varattu rakennusten välisiä yhdyskäytäviä ruokalan ja kahvion molemmin puolin.

Ainakin ripustuksen aikana väkeä tuntui liikkuvan ja tauluja pysähdyttin katsomaan. Yritysten työntekijöitä ja vierailijoita liikkuu käytävillä päivittäin satamäärin, eli jokainen täällä pidettävä näyttely saavuttaa moninverroin enemmän yleisöä kuin tavanomainen gallerianäyttely. Nähtäväksi sitten jää miten omalla vastuulla oleva myynti sujuu, kun varsinaista myyntihenkilökuntaa ei ole paikalla. Yhteystiedot löytyvät jokaisen teosryppään molemmin puolin.

Tila sopii hyvin pienimuotoisiin esityksiin. Omassa näyttelyssäni on vain kymmenen teosta, mikä tuntui varsin sopivalta määrältä. Ohessa muutama tuore kuva näyttelystä heti ripustuksen jälkeen. Ripustus paikkoja on kolme, joista kaksi on selkeitä käytäviä ja kolmas on pieni välitila, aulan tapainen, johon sopiin tarvittaessa melko isokin työ. Mielestäni tilat ovat ihan tyylikkäät, vaikka käytävänäyttely ei lähtökohtaisesti kuulosta kovin houkuttelevalta.