Tyhjäkäyntiä

Ajatus ei kulje, iso ratas lyö tyhjää. Päässä ei pyöri muuta kuin silmämunat. Siinä tämä päivä kiteytettynä.

Joskus näitä päiviä vain tulee. Ilmeisesti nekin kuuluvat elämään. Harva ihminen on kone, joka pystyy tasaiseen suoritukseen jokahetki. Ehkä heitäkin jossain on, mutta ainakin itselleni tulee kalenterissa vastaa suht säännöllisen epäsäännöllisesti myös niitä päiviä jolloin mikään ei suju, ei varsinkaan luova työ.

Tänään marraskuun harmaus oli käsin kosketeltavaa. Päivä kului huokaillessa ja kaikenlaista joutavaa tonkiessa. Ns. "tärkeät asiat" jäivät hoitamatta ja mieli pakeni joutilaisuuteen ja kahvin keittoon.

Olisiko kyse jonkinlaisesta henkisen vireen tai mielialan vaihteluista tai siitä että on tehnyt liikaa jo muutenkin ja pääkoppa ottaa tilanteen haltuun ja vaatii ns. akkujen lataamista? Ehkä hienoinen masennus on myös aivan oleellinen osa taiteen tekoa ja sitä ei pidä pelätä. Sille pitää vain antaa aikansa, eikä hosua tai runtata teosta tai elämää väkisin valmiiksi.

Suuren osan "tärkeistä asioista" ehtii hoitaa myöhemminkin ja vähemmät tärkeät hoitaa aika puolestamme.