Impressionistit kehoittivat aikoinaan: "Mene metsää, sillä muusa asuu metsässä". Tapana on myös sanoa ettei jossain asiassa oikein "nähdä metsää puilta". Nämä ajatukset mielessäni lähdin tänään koiran kanssa etsimään Espoolaisesta sekametsästä näkökulmia paikallisten taideyhdistyksen kahnaukseen.
Ja toden totta. Niin metsä vastaa, kuin sinne kysymyksen huutaa. Kuulin kulttuurilautakunnan ryteiköstä outoa hinkkausta ja menin uteliaana lähemmäs. Ja siinä ne olivat, Espoon taideyhdistykset yhteisessä äänekkäässä kohtauksessa. Koirakin ihasteli hinkkausääntä pää kallellaan.
On Espoo Art Ry, joka on jäsenmäärältään yli 200 espoon suurin, lähinnä taideharrastajien yhdistys. Se saa olla aivan rauhassa tapahtumien taustalla.
Toisella laidalla on ainoastaan ammattilaisjäseniä hyväksyvä Espoon Taiteilijakilta Ry. Sen jäsenmäärä on tällähetkellä noin 40. Kuvaelman vastakkaisella puolella on taas Espoon Kuvataiteilijat Ry, jossa on jäseniä noin 130-140. Tarkka määrä ei ole tiedossani, koska väkeä on viimeaikoina kuulemma eronnut yhdistyksestä.
Näytelmän keskiössä on kuitenkin terhakka oksa, joka aiheuttaa hinkkausta EKT:n ja Killan välillä, niin että toisen runkoon on syntynyt iso arpi.
Katselen sekametsän esittämää arvoitusta ja koira nuuhkii puita. Mikä tämä oksa on? Onko se, se neljäs ja pienin ja myös vaiettu espoolainen taideyhdistys, Espoon Taiteilijaseura Ry, jonka neljä EKT:n hallituksen jäsentä ovat perustaneet?
Sen tiedän että Kilta piti perustaa tuon nimisenä, mutta joku teki tässä ns. oharit. Miksi? Jokin asiako tässä hiertää vai huonot ihmissuhteet? Kuka kiusaa ja ketä?
Mutta metsä ei vastaa. Toistaiseksi olen jäsen sekä Killassa että Ekt:ssä. Koira nostaa jalkaa ja lähdemme takaisin kohti lähiötunnelmaa. Ehkä kaupungin metsuri hoitaa ongelman.
2 kommenttia:
Metsässä kaikki vastaukset ovat olemassa, ne täytyy vain poimia kuin sienet. Niiden näkemiseen silmä vähä vähältä harjaantuu ja tiedon karttuminenkin auttaa asiassa. Tuskimpa puut ovat riidoissa keskenenään, nehän vain kilpailevat valosta, vedestä ja muusta tarpeellisesta. Ei koivu kuusta vihaa edes sen jälkeen kun kuusi on koivulta valon peittänyt oksistollaan. Se vain toteaa saaneensa väärän paikan. Runsas ja monipuolinen metsä on ihanne mutta aina siinäkin joku puu kasvaa muita mittavammaksi. Joku muu ( tai Muu) valitsee millainen metsä säilyy ja millainen kaatuu.
Hyvä kommentti, johon ei ole mitään lisättävää.
Lähetä kommentti