Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2012.

Pari prinsiippiä taiteilijalle

Juice lauloi joskus 70-luvun lopulla: "Unta jokainen katsoo, kaikki tähtiin kurkottaa, ja kaikki haluaa rahaa, ja elämää kuuluisaa..." Näin taitaa olla, sillä erilaisille elämän kilpajuoksussa avittaville ajatuksille on alati kasvavasti kysyntää. Aiemmassa kirjoituksessani sivusin Jari Sarasvuon "Sisäinen sankari"-ajatusta. Muitakin ihmisvalmentajia on, kuten vaikka Juhani Tamminen , jolta löytyy suoraviivaisia prinsiippejä vaikkapa siitä miten peli voitetaan, rapakunto selätetään ja työuupumuksesta herätään takaisin arkeen ja elämään. Tammisen prinsiippeistä käyköön esimerkiksi ohjeet työuupumuksen voittamiseksi. Molempien herrojen tekstejä olen tutkinut. Itsekurin kautta opetellaan elämää uusille urille ohjaavia toimintamalleja ja tapoja. Tiedän että elämänvalmentajia ei kovin suuresti taidekentällä arvosteta, varsinkaan taiteilijoiden parissa. Tammisen prinsiippejä pidetään simppeleinä naistenlehdistä napatuilta tuokiopaloina ja jo pelkkä Sarasvuon nimen m

Sisäinen sankari vs Taiteilijan kutsumus

Yritin vuosia yhdistää yrittämistä taiteen tekoon. Etsin tosissani keinoja taiteilijuuden ja yrittäjyyden mielekkääseen liittoon, mutta ponnisteluistani huolimatta sisälläni ei kasvanut sankaria vaan piinaava ristiriita. Ja viimein 2008 minun oli pakko valita taiteen ja yrittämisen välillä. Valitsin taiteen. Tätä asiaa olen viime vuosina joutunut silloin tällöin selittämään ja koetan nyt tässä kirjoituksessa hieman valaista asiaa. Menestyäkseen yrittäjän täytyy opetella kurinalaisuutta, vastuullisuutta ja ennenkaikkea hänellä täytyy olla voimakas näky siitä mitä hän yrittämisellään tavoittelee. Selkeä kirkas tavoite, jota kohti ponnistella. Jari Sarasvuo n sanoin (Vapaus - itsensä johtamisen mahdollisuudet, 1998): "Itsekuri on pakon luomista sisällesi. Itsensä johtajilla on voimakas näky siitä, mitä pitäisi saada aikaan. Tästä syntyy heille sisäisen pakon tunne." Sarasvuon sisäisessä sankaruudessa on hyvin pitkälle kyse juuri tästä. Vanhaa löysää ajattelua kyseenalais

Y-sukupolvi ja vapaa taiteilija-elämä

Kirjoitus on julkaistu suunnilleen samansisältöisenä Helsingin Sanomien mielipidepalstalla 19.3.2012 otsikolla: Itsensä toteuttamisella on hintansa Viimeaikoina julkisuudessa on keskusteltu ns. Y-sukupolven haluttomuudesta tehdä "paskaduuneja" sekä tähän liittyvästä ajattelusta, jossa työtehtävät valitaan itselle mielekkäästi ja maailmankatsomuksellisin perustein. Tähän asti "itsensä toteuttaminen" on ollut tuttu asia lähinnä luovilla aloilla, tutkijoiden  ja erityisesti taiteilijoiden keskuudessa. Nyt kokonainen sukupolvi näyttäisi ikäänkuin tavoittelevan vapaan taiteilijan elämää.  Taiteilijuus on pohjimmiltaan kutsumus, jota ihminen seuraa joskus jopa järjen vastaisesti olosuhteista riippumatta, tuotti ponnistelu verotettavaa tuloa tai ei. Kun kutsumus yhdistyy oikealla hetkellä lahjakkuuteen, niin tuloksena voi olla hienoja taiteellisia oivalluksia kulttuurielämän rattaisiin ja myös taiteilijalle tyydyttävää toimeentuloa.  Kuvataiteessa tämä jää kuitenk