Siirry pääsisältöön

Taidelainaamo yskii, onko Espoon päättäjillä pallo hukassa?

Kesäkuun  alussa Helsingin Sanomissa uutisoitiin Espoossa taidelainaamon ympärillä olevasta tilanteesta ja kerrottiin mm. siitä kuinka kaupunki kaavailee siirtävänsä taidelainaamon osaksi Espoon modernintaiteen museo toimintaa.

Asia liittyy espoolaisten taiteilijoiden riitelyyn jonka tuoksinassa osa taiteilijoista erosi Espoon Kuvataiteilijoista ja perusti toisen yhdistyksen Espoon Taiteilijakilta ry:n ja jäi samalla taidelainaamon toiminnan ulkopuolelle. En tässä käy sen kummemmin erittelemään riidan käänteitä, mutta yksi keskeinen hankauskohta on ollut ja yhä on, se että taidelainaamossa teoksiaan tarjoavien joukossa (EKT:n jäsenyyden kautta) on ollut varsin suuri määrä henkilöitä jotka eivät lainkaan asu tai työskentele Espoossa.

Nyt asiaa on väännetty ja käännetty useamman vuoden ja ratkaisuksi ehdotetaan että Emma ryhtyy taidelainaamon portinvartiaksi. Ajatus on perin outo, sillä eihän museolaitoksen tehtäviin kuulu taidekaupan harjoittaminen, jota taidelainaamotoiminta suureksi osaksi on. Eikä myöskään taiteilijoiden toimeentuloa-asoihin puuttuminen, mitä kyseinen ratkaisu myös tarkoittaa. Eikä myöskään korottaa kynnystä tavallisen ihmisen tulla taiteen luo.

Taidelainaamon idea on tuoda taide lähelle ketä tahansa. Lainaamon on tarkoitus olla paikka jonne on helppo tulla vaikka kauppareissulla ja tutustua sellaiseen taiteeseen jota aivan tavalliset paikkakunnalla asuvat taiteilijat haluavat näyttää ja esitellä ihan tavallisille paikkakunnan ihmisille. Taidelainaamo ei ole taidegalleria tai jyretyn valinnan tulosten esittely, vaan ihan oma fooruminsa, jonne jokainen taidelainaamon piiriin kuuluva taiteilija saa tuoda haluamiaan teoksia vapaasti, ja joskus myös kokeilla miten hänen johonkin uudenlaiseen tekemisen tapaansa reagoidaan.  Se on myös monelle paikkakunnalla asuvalle taiteilijalle erittäin merkittävä tulonlähde, koska välitysprosentti pidetään mahdollisimman pienenä.

Jos Emma ottaa ohjat nyt Espoossa, niin taidelainaamon kanssa mennään pahasti metsään. Mieleni tekee kysyä näin avoimesti Espoon kaupungin kulttuurilautakunnalta ja kulttuurijohtajilta: Oletteko te aivan järjissänne tämän asian hoidossa?

Kyse on taiteilijan työstä ja toimeentulosta ja taidelainaamo pitää saada kiireen vilkkaan pelittämään, niin että se auttaa osaltaan kaikkia espoolaisia taiteilijoita selviytymään toimentulokamppailussaan. Ja kynnyksen pitää olla matala, niin että taksimies Penakin kehtaa pujahtaa sisään lainaamaan joululahjaa anopilleen.

(Kuva ei liity espooseen vaan on Sammatin Taidenavetasta jossa sammatin seudun taiteilijat käyvät parhaillaan omaa selviytymistaisteluaan.)

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Hannula kirjoittaa asiaa. Taiteilijoiden välillinen tuki, huomattava summa, voi pahimmillaan vain hukkua museon budjetteihin ilman, että ko. toimintoja edes aiottaisi ylläpitää. Siinä muodossa, missä tl-toiminta oli vielä 2008, se oli parhaimmillaan niin kaupungin, taideyleisön kuin taiteen tekijöidenkin kannalta. Siihen pyrkiminen ei ole paluuta menneeseen vaan yksinkertaisesti hyvien ja olemassaolevien mallien ja rakenteiden palauttamista ja parantamista.
Hurmioitunut sanoi…
Kuulostaapa erittäin pahalta tuo tilanne,toivottavasti homma ei ala ainakaan levitä tuohon suuntaan muualla Suomessa jos Espoossa moinen muutos tapahtuu. Ikävää että taidekenttä on siellä noin tulehtunut :S
Kiitos että nostat asioita rohkeasti esille!
Luovuksissa sanoi…
Eiköhän tässä järki löydy ja jokin ratkaisu synny. On vähän sellainen sekasotku ja pitkälle meidän taiteilijoiden ihan itse aiheuttama. Kaupungilla on halua ja valmius taidelainaamoa tukea, taiteilijakunnan pitäisi vain nyt löytää keskenämme tässä yhteinen sävel...
Anonyymi sanoi…
Minusta Espoon kaupunki teki ainoan oikean ratkaisun tilanteessa, jossa kaksi järjestöä olivat anomassa samaa rahaa. Jos kaupunki olisi lähtenyt tukemaan toista ja jättänyt toisen rannalle ruikuttamaan (ainoa looginen toimintatapa), olisi alkanut kahta kauheampi "sota" kuvataiteilijoiden ja killan välillä. Asiaan perehtyneenä voin vain ihmetellä, mistä kumpuaa niin suuri aggressio ja kateus toista kohtaan kuin näiden kahden välillä on?

Espoon kaupunki puhalsi pelin poikki ja pyrkii rauhoittamaan tilanteen. Viisas ratkaisu. Kuvataiteilijoiden olisi opittava ajamaan yhdessä yhteisiä etuja eikä vain omista poteroistaan puolustamaan itsekkäästi omaansa.
Anonyymi sanoi…
Totta. Espoo teki oikean ratkaisun ottaessaan toiminnat pois yhdistykseltä, joka ei saanut niitä toimimaan. Tämähän on normaali käytäntö maailmassa. Kun kerran tästä syystä on toiminta otettu haltuun, lenee selvää, että sama hakija ei ole varteenotettava ehdokas toimintaa jatkamaan. Hakijoita näinollen onkin vain yksi?
Sitten tärkeämpi asia: kaupungin tarkoitus ei varmaankaan ole tukea yhdistyksiä, vaan järjestää kaupunkilaisille kulttuuritarjontaa sijoittamalla avustusrahansa niin, että niillä saatava vastine kaupungin kannalta on mahdollisimman hyvä. On selvää, että samalla panostuksella voidaan saada hyvinkin erilaisia tuloksia, jotka tulokset siis riippuvat toimijoiden pätevyydestä.
Minkäänlaiset agressiot tai kateudet eivät ymmärtääkseni tähän kuvioon kuulu. Kaupungin päättäjien yksinomainen tehtävä on ratkaista toimija, joka edustaa hyvää ammatillista pätevyyttä hoitamaan näitä toimintoja kaupungin sen asukkaden sekä taiteilijoiden parhaaksi.
Anonyymi sanoi…
Espoon kaupunki on toiminut taiteilijoiden suuntaan erinomaisesti aina vuoteen 2008 asti. Silloin myös keskustelimme siitä, että puitteet ovat erinomaiset (lainaamo, galleria,grafiikanpaja) mutta miten voisimme lisätä tukea taiteilijoiden henkilökohtaisen työskentelyn tukemiseksi. Asia todellakin kaatui silloin tietynlaisiin erimielisyyksiin siitä, kuinka taiteilijoiden kannalta asioita tulisi kehittää. Tailainaamo oikeasti tuotti, paitsi kaupunkilaisille jatkuvan alati muuttuvan korkeatasoisen näyttelyn, myös taiteilijoille huomattavaa ammattituloa. Tämä oli asia, joka hajoitti taiteilijoiden rintaman kahteen: niihin, jotka saivat ammattituloa ja niihin, jotka sitä eivät saaneet. Ammattitulon mahdollistivat tateilijat itse erinomaisen, suorastaan korvaamattoman, lainaamonhoitajan avustuksella. Tämä erimielisyys siis silloin aikanaan aiheutti ns. riidan, joka loppui siihen, että osa taiteilijoista perusti uuden yhdistyksen. Sen jälkeen en riidoista ole kuullut.
Anonyymi sanoi…
Kateus vie kalatkin vedestä.
Anonyymi sanoi…
Mika, oletko kuuluut tilanteesta. Eli EKT on valmis avaamaan lainaamon Killan taiteilijoille ilman jyrytystä ja että heihän pitäisi liittyä toiseen yhdistykseen, mutta Killan johtajat eivät halua tehdä mitään yhteistyötä muiden järjestöjen kanssa.
Espoon kaupunki edellyttää, että yhdistysten pitää voida toimia yhteistyössä, mutta kilta ei halua mitään yhteistyötä, tuntuu siltä että kilta ajaa itsensä lopullisesti säkkiin.
Anonyymi sanoi…
Hienot uutiset,mistä kuulit? nyt on kilta vihdoinkin poissa pelistä niinkuin kuuluukin ja EKT saa pitää yksin lainaamon tulevaisuudessa! pättäjät ovat tulleet siis järkiinsä ja irtisanomisetkin peruttu, vai ?

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Petas-Baari

Tässä pari kuvaa viimevuoden lokakuulta vanhasta Petas-Baarista, joka sijaitsi Viherlaakson Länsirajalla Turuntien ja Lippajärventien risteyksen tuntumassa. Paikka jää juuri ja juuri Kauniaisten puolelle. Nyt rakennus on purettu ja tilalle on kohoamassa "Kukkalaakso" niminen kerrostalo asuinalue. Rakennuksessa toimi vuosikymmeniä legendaarinen Petas-Baari ja kauppa. Rakennus valmistui ennen sotia 1938. Baari oli omana aikanaan varsin suosittu ohikulkijoiden kohtaus- ja taksimiesten taukopaikka. 1970-80 luvulla kaupan rakennukseen tuli U.Suomalaisen TV korjaamo ja myymälä. Toiminta hyytyi 90-luvun alun laman myötä. 1997 Petas-Baari toimi mm. Trabant Express sketsisarjan kulissina. Tässä Youtuben pätkä Jasso Laamasen pajatson peluusta. Itsekin olen joskus vuosikymmeniä sitten käynyt baarissa pajatsoa kokeilemassa ja syömässä kuivan juustosämpylän. Kaupparakennuksen päädyssä oli iso käsinmaalattu Hellaksen Figarol-mainos, jossa ajan havina on vahvasti läsnä. Jos muistat

What is Expandism?

Longer version of this article is at my  homepage . Expansion in Art-making and Expansion-motivated art Introduction This article is a compact study of expansion in the context of making a piece of art. I believe that expansion is one aspect of all kinds of making of art. It has been neglected topic, even unseen, but the phenomenon is real and it is connected to art making, for it is impossible to make a piece of art without its expansion to some space. A work of art is always located in some space – on paper or canvas, in real or imaginary place, in this world or in digital one – and a work of art must first enter that space, it must do expansion there to take control of it. And it is the artist's task to make this happen.  By definition expansion means the increase of something in size , number , or importance . It relates to artworks in two ways, first, to the actual size of an artwork, and second, to the making process of an artwork. In some cases these expansions are overla

Inhorealismia

Länsimaisessa oikeusvaltiossa ei kuulema ole sensuuria. Asia ei pidä paikkaansa. Sensuurin ymmärtää hyvin käsitteen inhorealismi yhteydessä. Realismi tarkoitaa todenmukaisuutta (ransk. réalisme) ja inhorealismi sitä kun todellisuus esitetään kaikkein raadollisimmillaan, asioiden inhoittavia piirteitä tarkastellen. Asia on arkipäivää esimerkiksi uutistoimituksissa, joissa joudutaan jatkuvasti miettimään onko jonkin kuva-aineiston (katastrofin uhrit, sodan kauhut, kirurginen leikkaus jne.) näyttäminen julkisesti sopivaa vai ei. Toisin sanoen kuvamateriaalia joudutaan sensuroimaan, niin että esitetty aineisto on linjassa vallitsevien moraalikäsitysten kanssa. Ja myös niin ettei ketään tarkoituksella järkytetä. Inhorealismi liittyy myös taidekentällä säännöllisesti syntyvään kohuun, kun joku taiteilija kyseenalaistaa tätä rajaa, esittelemällä teoksissaan asioita joita emme ole tottuneet näkemään "hyviä lehtimiestapoja" kunnioittavassa yhteikunnassamme. Ihmiset haluavat syödä