Luovuksissa

On taas se aika jolloin sitä katselee mennyttä  taaksepäin ja ihmettelee kuinka nopeasti tämäkin kaksitoista kuukautinen hujahti. Sinne se vuosi meni jonnekin harmaaseen epämääräiseen aikaan, jonnekin jota muistiksi kutsutaan, eikä se koskaan enää palaa. Äsken oli juhannus ja hiihtoretki keväthangella. Vain hetki Lontoon olympialaisista, Pegingistä ja kaksoistornien sortumisesta, eikä Berliinin muurin kaatumisestakaan ole kuin tovi. Ja silti sekin on jo neljännesvuosisadan päässä, eli aika kaukana. Ja kuitenkin niin kovin lähellä. Ihan kulman takana. Miten ihmeen nopeasti tämä aika, elämä, oikein juoksee. Ihan hengästyttää yrittää pysyä perässä. Mitäs jos ensi vuonna lopettaisi turhan juoksemisen, pysähtyisi hetkeen, nauttimaan kaikesta mitä eteen tulee ja ottaisi sen kiitollisena vastaan. Tuli mitä tuli. Elämä on lopulta aika tyhjänpäiväistä ja harvat asiat kai niin tärkeitä että niiden takia pitäisi ravata itsensä uuvuksiin. Kohti rennompaa uutta vuotta 2014. Hyvää matkaa...

Pitää yrittää tehdä vähän töitä, olla muutama päivä luovuksissa, tehdä irtiotto arjesta ja edellisen blogitekstin kaltaisista energiaa kuppaavista asioista. Työskentely sujuu yleensä parhaiten silloin kun ei ole liikaa hässäkkää lähistöllä, ainakaan sellaista mikä syö tekemisen iloa. Hyvä fiilis ateljeessa on kuin puolivalmiiksi tehty teos. ...ja tauolla voi vaikka lueskella puolikasta lehteä

(Tekstissä olleet  varastaa  sanat on korvattu 7.12 sanoilla kaapata ,  omia ja omia itselleen. Näin jotta asia ei lähde turhille harhapoluille. Tekstin sisältö, asia pysyy silti samana.) Saako vakiintuneen ja vuosia toimineen blogin nimen omia itselleen? Tämä on kysymys jonka luulisi kiinnostavan jokaista bloggaajaa. Tämä Luovuksissa-blogi on toiminut netissä taideasioita kommentoiden vuodesta 2007. Tätä taideblogia on esimerkiksi kommentoitu ja siteerattu useamman kerran Taide-lehdessä ja muutenkin sen kirjoituksista on välillä käyty kiivasta keskustelua Facebookissa. Lisäksi on lienee fakta, että aktiivisena kuvataiteilijana olen myös jonkinlainen julkisuuden henkilö, kuten on jokainen näyttelyitä pitävä ammattitaiteilja, joiden tekemisiä jollain tasolla lehdissä tai mediassa huomioidaan. Ja tätä blogia voi varmaan pitää eräänlaisena osasena tuosta julkisuuskuvasta tai ainakin taiteilija minästä. Lisäksi luovuksissa sana on taiteentekemiseen, hyvään työvi...

Eilen Kiasmassa oli teemapäivä tekijänoikeus-asioista ja netistä ja näihin liittyvistä asioista. Jotenkin jäi sellainen maku kaikesta kuullusta että samaa asiaa on jauhettu viimeiset 15 vuotta. Netin ja avoimen koodin tai teoskuvien, teosten vapaan jatkojalostuksen kannalta paras taiteilija on kuollut taiteilija ja mielellään jo ennen ensimmäistä maailmansota kuollut taiteilija, niin että tekijän oikeudet ovat rauenneet. Nyt hengissä olevat taiteilijat eivät halua luovuttaa tekijänoikeuksiaan. Ja sillä joka haluaa jakaa teoksiaan vapaasti, on joka tapauksessa oltava rahoitus kunnossa. Eräässä puheenvuorossa muistutettiin siitä kuin tavallisessa elämässä tienattu euro on netissä saman verran vaivaa nähden helposti vain yksi sentti. Eli toimeentulon kannalta netti on hyvin harvoin mikään todellinen ratkaisu. Kuin pisteeksi iin päälle eiliselle huomasin äsken että tämän pitämini blogin nimi on tylysti omittu  Turun yliopistoon liittyvän luovankirjoittamisen tukiyhdistyksen t...