15.2.2019

Parempaa tekemistä

Keskellä päivää yllätin itseni räpläämästä kännykkää, selailemasta FB-päivityksiä. Jostain syvältä sisältäni nosti päätään luterilaisen työmoraalin vartija, joka kysyi: ”eikö sinulla ole mitään parempaa tekemistä?” Saman lauseen olen kuullut ennenkin ja luulen, että niin ovat monet muutkin kuulleet tämän vanhempien käyttämän kasvatuslauseen.

Ajatus, että on olemassa eriarvoisia tekemisiä, on iskostettu syvälle suomalaiseen sielunmaisemaan. Velvollisuutemme on ahkeroida, eli käyttää aikamme ”hyödyllisesti”. Ja ahkeroida nimenomaan ”oikeiden” asioiden parissa. Olen usein elämäni aikana törmännyt asenteeseen, ettei taiteenteko ole hyödyllistä ajankäyttöä vaan ajanhaaskaa. Jotain vähempiarvoista siis.

Rahahan se tässä arvostuksen rakentaa. Se mikä tuo rahaa, tekee ihmisestä kelpo veronmaksajan ja kunnon ihmisen. Raha muuttaa ajanhaaskat ansiotyöksi ja tekee tietokoneen äärellä löystyvästä nuoresta e-urheilijan. Taivaanrannan maalarit ja laulavat runopojat saavat armon, jos touhu alkaa tuottaa.

Ehkä todellakin on niin, että raha on jonkinlainen epäjumala, jonka kosketuksesta musta muuttuu valkoiseksi, huono hyväksi ja taiteilija kelpo ihmiseksi.

Ei kommentteja: