Välillä törmää uutisiin
luonnon keskelle pystytetystä näyttelystä, metsään tehdyistä taideteoksista,
puille kudotuista graffiteista tai tempaukseen, jossa taiteilija
maalaa, isokokoisen potretin vaimostaan kallioiselle luodolle. En ota tässä
kantaa näihin esimerkkeihin tai ympäristötaiteeseen sinänsä, vaan nostan esiin
kysymyksen ympäristöön tehdyn taiteen suhteesta jokamiehenoikeuksiin.
Jokamiehenoikeuksien
näkökulmasta luonto on yhteistä kansallista omaisuuttamme, josta jokaisella on
oikeus nauttia retkeillen ja hyödyntää sienestäen. Mustikat saa poimia mutta
sen varpuja ei taittaa, eikä jäkälää turmella tai puita kaataa ilman
maanomistajan lupaa.
Minua mietityttää missä määrin luontoon toteutettava taide on
jokamiehenoikeuksien piiriin kuuluva asia vai onko se sitä lainkaan? Missä määrin luonnossa
liikkujan on lupa sinne Eskon puumerkkejään jättää? Takaako maanomistajan lupa
luontoon tehdyn tai sinne raahatun teoksen laadun tai teoksen sopivuuden luontoon? Onko
omistajuus se tekijä, joka lopulta päätökset tässä tekee ja mille myös luonto alistuu?
Jotkut ihmisen luontoon jättämät jäljet voivat tuntua harmittomilta, kuten tunturien
huippujen kivipaasit, joita kulkijat ovat sinne kasanneet. Ne ovat kuitenkin kansallispuistossa laittomia. Saako
kiviä kasata, käpyjä järjestää tai sammaleella muotoilla? Saako jokamies/nainen
siivota luontoa tai "parannella" näkymiä makunsa mukaan? Edistää esteettisesti omaa, ja kenties
toistenkin, viihtyvyyttä luonnossa?
Tähän jatkoksi voisi liittää runoilija Mary Oliverin kysymyksen, joka on mielestäni hyvä ja ajankohtainen: “Is this world just an entertainment for you?”
Itse asetun sille kannalle, että taide kuuluu rakennetun kulttuurin
piiriin, sinne missä ihminen puuhaa muutenkin, ei luontoon. Luontoa sopii
järjestellä ja pukea puistoissa, kaavoitetuilla alueilla; muuten se tulisi jättää rauhaan, vaikka joku ryteikkö
kaipaisikin jonkun mielestä elävöittämistä. Maanomistajan makuun ei myöskään ole luottamista. Siksi tarvittaisiin keskustelua mitä luonnossa saa tehdä ja mitä ei, oli sitten kyse omista metsistä tai jonkun muun.
Vallalla on syvälle juurtunut perusasenne,
jossa luonto on vain hyödyke. Luontoa tulisi suojella ja jättää se rauhaan; tajuta,
että se on arvo sinänsä; nähdä koko planeetta luonnonsuojelualueena ja opetella toimimaan sen mukaan. Luonto ei kaipaa taidettamme tai muita merkkejämme. Loppujen lopuksi olemme tällä planeetalla vain vieraana.
Kommentit