Viherlaakson rantatien varrella, (Viherlaaksonranta 8) paikassa jossa nykyisin on hoivakotikiinteistö, oli aikoinaan kaunis huvila torneineen. Sen rakennutti itselleen arkkitehti Vilho Penttilä 1900-luvun alussa. Penttilä ammuttiin punaisten toimesta sisällissodassa epäiltynä aseiden salakuljetuksesta. Dora vaimo joutui myymään huvilan, Villa Penttilän, joka päätyi uuden omistaja kuoltua vakuutusyhtiö Suomi-Salaman työntekijöiden virkistyskäyttöön. Tuossa käytössä huvila palveli aina 1960-luvun alkuun. Huvila oli pystyssä vielä 60-luvun lopulla, jolloin Viherlaakson rannan kerros- ja rivitalojen rakentaminen oli saatu päätökseen. Tuolloin se oli jo pahoin rapistunut. Viimevaiheessaan ennen purkamista se oli satunnaisten majailijoiden käytössä ja toimi lasten sokkeloisena leikkipaikkana. Muistan itsekin linnamaisen rakennuksen hyvin ja olen myös käynyt muutaman kerran rakennuksessa "seikkailemassa". Sisällä paikat oli tärvelty ja sekalaista roinaa levitelty joka puolelle.
Huvila katosi mutta kivitasanne jäi. Samoin jäivät rinteelle sijoitetut naispatsaat, jotka tähystelivät Lippajärveä moneen suuntaan. Osa patsaista oli paikoillaan vielä 1981, jolloin otin nämä kuvat. Joitain vuosia myöhemmin huomasin yllättäen patsaiden kadonneen. 1981 patsaita oli jäljellä vain kaksi. Muistikuvani ja myös paikkakuntalaisilta kuulemani mukaan niitä olisi ollut paikalla selvästi ennemmän. Patsaita on siis täytynyt kadota paikalta jo aiemmin.
Huvila katosi mutta kivitasanne jäi. Samoin jäivät rinteelle sijoitetut naispatsaat, jotka tähystelivät Lippajärveä moneen suuntaan. Osa patsaista oli paikoillaan vielä 1981, jolloin otin nämä kuvat. Joitain vuosia myöhemmin huomasin yllättäen patsaiden kadonneen. 1981 patsaita oli jäljellä vain kaksi. Muistikuvani ja myös paikkakuntalaisilta kuulemani mukaan niitä olisi ollut paikalla selvästi ennemmän. Patsaita on siis täytynyt kadota paikalta jo aiemmin.
Kuvien ottamisen aikaan kaikilta patsailta oli isketty nenät sisään, niin kuin vandaalien kohteesi joutuneille patsaille kaikkina aikoina tuppaa käymään. Loppuvaiheessa ennen katoamista yksi patsaista ilmeisesti työnnettiin alas kalliolta.
Olen usein miettinyt mitä patsaille tapahtui ja kuka mahtoi olla niiden veistäjä? Ovatko ne jossain museossa muiden nenättömien kivipaasien joukossa vai kenties koristamassa jonkun tiluksia? Kuulopuheiden mukaan samanlaisia patsaita on yksi havainnut autiotalon portinpielessä Hirsalassa. Ja toisen ystävä on taas nähnyt patsaan kurkistelevan jonkun ulkorakennuksen ajoliuskan alta Itä-Uudellamaalla. No, mene ja tiedä. Ehkä patsaiden kohtalo joskus ratkeaa.
Arvoitus alkaa avautua. Kommenttien ja vihjeiden perusteella tarkentunutta tietoa:
Patsaat eivät ole Vilho Penttilän tilaamia vaan myöhemmin paikalle tuotuja vakuutusyhtiö Suomi-Salaman toimesta, jonka Aleksanterinkadun kiinteistön katolla ne olivat olleet. Patsaat on siirretty Viherlaaksoon 1957 kiinteistön remontin yhteydessä. Tämä selittää hyvin sen miksi patsaat eivät oikein tuntuneet sopivan uusille sijoituspaikoilleen rinteeseen ja kallion kielekkeille. Patsaiden veistäjä on kuvanveistäjä Alpo Sailo. Tämä tieto löytyy kirjasta Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema. Kirjassa tosin kerrotaan virheellisesti, että rakennus olisi purettu jo 60-luvun alussa, mikä ei pidä paikkaansa, sillä rakennus oli vielä pahasti ränsistyneenä paikallaan 60-luvun lopulla. Olen sen omin silmin nähnyt ja siellä leikkinyt. Viherlaaksoon muutin kolme vuotiaana 1964.
Kommentit
Ehdotus: jos ne ovat jääneet tontille vandaalien käsiin, ne on saatettu toimittaa rinnetta alas järveen.