Siirry pääsisältöön

Vilho Penttilän huvilan naispatsaat Viherlaaksossa

Viherlaakson rantatien varrella, (Viherlaaksonranta 8) paikassa jossa nykyisin on hoivakotikiinteistö, oli aikoinaan kaunis huvila torneineen. Sen rakennutti itselleen arkkitehti Vilho Penttilä 1900-luvun alussa. Penttilä ammuttiin punaisten toimesta sisällissodassa epäiltynä aseiden salakuljetuksesta. Dora vaimo joutui myymään huvilan, Villa Penttilän, joka päätyi uuden omistaja kuoltua vakuutusyhtiö Suomi-Salaman työntekijöiden virkistyskäyttöön. Tuossa käytössä huvila palveli aina 1960-luvun alkuun. Huvila oli pystyssä vielä 60-luvun lopulla, jolloin Viherlaakson rannan kerros- ja rivitalojen rakentaminen oli saatu päätökseen. Tuolloin se oli jo pahoin rapistunut. Viimevaiheessaan ennen purkamista se oli satunnaisten majailijoiden käytössä ja toimi lasten sokkeloisena leikkipaikkana. Muistan itsekin linnamaisen rakennuksen hyvin ja olen myös käynyt muutaman kerran rakennuksessa "seikkailemassa". Sisällä  paikat oli tärvelty ja sekalaista roinaa levitelty joka puolelle.

Huvila katosi mutta kivitasanne jäi. Samoin jäivät rinteelle sijoitetut naispatsaat, jotka tähystelivät Lippajärveä moneen suuntaan. Osa patsaista oli paikoillaan vielä 1981, jolloin otin nämä kuvat. Joitain vuosia myöhemmin huomasin yllättäen patsaiden kadonneen. 1981 patsaita oli jäljellä vain kaksi. Muistikuvani ja myös paikkakuntalaisilta kuulemani mukaan niitä olisi ollut paikalla selvästi ennemmän. Patsaita on siis täytynyt kadota paikalta jo aiemmin.

Kuvien ottamisen aikaan kaikilta patsailta oli isketty nenät sisään, niin kuin vandaalien kohteesi joutuneille patsaille kaikkina aikoina tuppaa käymään. Loppuvaiheessa ennen katoamista yksi patsaista ilmeisesti työnnettiin alas kalliolta. 

Olen usein miettinyt mitä patsaille tapahtui ja kuka mahtoi olla niiden veistäjä? Ovatko ne jossain museossa muiden nenättömien kivipaasien joukossa vai kenties koristamassa jonkun tiluksia? Kuulopuheiden mukaan samanlaisia patsaita on yksi havainnut autiotalon portinpielessä Hirsalassa. Ja toisen ystävä on taas nähnyt patsaan kurkistelevan jonkun ulkorakennuksen ajoliuskan alta Itä-Uudellamaalla. No, mene ja tiedä. Ehkä patsaiden kohtalo joskus ratkeaa. 

Arvoitus alkaa avautua. Kommenttien ja vihjeiden perusteella tarkentunutta tietoa:

Patsaat eivät ole Vilho Penttilän tilaamia vaan myöhemmin paikalle tuotuja vakuutusyhtiö Suomi-Salaman toimesta, jonka Aleksanterinkadun kiinteistön katolla ne olivat olleet. Patsaat on siirretty Viherlaaksoon 1957 kiinteistön remontin yhteydessä. Tämä selittää hyvin sen miksi patsaat eivät oikein tuntuneet sopivan uusille sijoituspaikoilleen rinteeseen ja kallion kielekkeille. Patsaiden veistäjä on kuvanveistäjä Alpo Sailo. Tämä tieto löytyy kirjasta Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema. Kirjassa tosin kerrotaan virheellisesti, että rakennus olisi purettu jo 60-luvun alussa, mikä ei pidä paikkaansa, sillä rakennus oli vielä pahasti ränsistyneenä paikallaan 60-luvun lopulla. Olen sen omin silmin nähnyt ja siellä leikkinyt. Viherlaaksoon muutin kolme vuotiaana 1964. 

Kommentit

TGestrin sanoi…
Veistokset olivat Suomi-Salaman rakennuksesta Aleksilta. Tekijänä Alpo Sailo. Ks. Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema, kohde 91.
Luovuksissa sanoi…
Kiitos, tämä oli mieluinen tieto. Olen 90-luvulla käynyt Sailon Ateljeessa kehä III loppupään lähellä Kirkkonummella.
Anonyymi sanoi…
Patsaita ei ole ollutkaan kuin kaksi. Ks. Juha Ilosen kirjaa "Julkisivustakatsojat"sivuilla 300-301, jossa molemmin puolin Aleksanterinkatu 15:n katonrajaa on tuollainen "naistorso".
Ehdotus: jos ne ovat jääneet tontille vandaalien käsiin, ne on saatettu toimittaa rinnetta alas järveen.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Petas-Baari

Tässä pari kuvaa viimevuoden lokakuulta vanhasta Petas-Baarista, joka sijaitsi Viherlaakson Länsirajalla Turuntien ja Lippajärventien risteyksen tuntumassa. Paikka jää juuri ja juuri Kauniaisten puolelle. Nyt rakennus on purettu ja tilalle on kohoamassa "Kukkalaakso" niminen kerrostalo asuinalue. Rakennuksessa toimi vuosikymmeniä legendaarinen Petas-Baari ja kauppa. Rakennus valmistui ennen sotia 1938. Baari oli omana aikanaan varsin suosittu ohikulkijoiden kohtaus- ja taksimiesten taukopaikka. 1970-80 luvulla kaupan rakennukseen tuli U.Suomalaisen TV korjaamo ja myymälä. Toiminta hyytyi 90-luvun alun laman myötä. 1997 Petas-Baari toimi mm. Trabant Express sketsisarjan kulissina. Tässä Youtuben pätkä Jasso Laamasen pajatson peluusta. Itsekin olen joskus vuosikymmeniä sitten käynyt baarissa pajatsoa kokeilemassa ja syömässä kuivan juustosämpylän. Kaupparakennuksen päädyssä oli iso käsinmaalattu Hellaksen Figarol-mainos, jossa ajan havina on vahvasti läsnä. Jos muistat

What is Expandism?

Longer version of this article is at my  homepage . Expansion in Art-making and Expansion-motivated art Introduction This article is a compact study of expansion in the context of making a piece of art. I believe that expansion is one aspect of all kinds of making of art. It has been neglected topic, even unseen, but the phenomenon is real and it is connected to art making, for it is impossible to make a piece of art without its expansion to some space. A work of art is always located in some space – on paper or canvas, in real or imaginary place, in this world or in digital one – and a work of art must first enter that space, it must do expansion there to take control of it. And it is the artist's task to make this happen.  By definition expansion means the increase of something in size , number , or importance . It relates to artworks in two ways, first, to the actual size of an artwork, and second, to the making process of an artwork. In some cases these expansions are overla

Inhorealismia

Länsimaisessa oikeusvaltiossa ei kuulema ole sensuuria. Asia ei pidä paikkaansa. Sensuurin ymmärtää hyvin käsitteen inhorealismi yhteydessä. Realismi tarkoitaa todenmukaisuutta (ransk. réalisme) ja inhorealismi sitä kun todellisuus esitetään kaikkein raadollisimmillaan, asioiden inhoittavia piirteitä tarkastellen. Asia on arkipäivää esimerkiksi uutistoimituksissa, joissa joudutaan jatkuvasti miettimään onko jonkin kuva-aineiston (katastrofin uhrit, sodan kauhut, kirurginen leikkaus jne.) näyttäminen julkisesti sopivaa vai ei. Toisin sanoen kuvamateriaalia joudutaan sensuroimaan, niin että esitetty aineisto on linjassa vallitsevien moraalikäsitysten kanssa. Ja myös niin ettei ketään tarkoituksella järkytetä. Inhorealismi liittyy myös taidekentällä säännöllisesti syntyvään kohuun, kun joku taiteilija kyseenalaistaa tätä rajaa, esittelemällä teoksissaan asioita joita emme ole tottuneet näkemään "hyviä lehtimiestapoja" kunnioittavassa yhteikunnassamme. Ihmiset haluavat syödä