Nokkimisjärjestys

Kaikkialla vallitsee nokkimisjärjestys. Asiat ja ihmiset arvotetaan, punnitaan ja laitetaan pituusjärjestykseen ja useimmiten tämän järjestyksen määrittelee raha. Köyhä on huono, osaamaton, tyhmä ja ruma. Mutta kun raha tulee mukaan kuvioihin, niin tilanne muuttuu viisaaksi, kauniiksi ja laadukkaaksi.

Näin on marjat myös näyttelyiden ja kulttuuri tapahtumien suhteen. Eniten huomiota, palstamillimetrejä saavat isot näyttelyt. Ne keräävät eniten kävijöitä ja niistä puhutaan vaikkei paljon puhuttavaa olisikaan.

Suuri huomio tai yleisömäärä ei aina ole laadun tae. Jos keitoksen halutaan maistuvan mahdollisimman monelle, niin silloin annos täytyy pitää tutun oloisena ja välttää liikoja erikoisuuksia tai kokeiluja. Pikaruoka on mielenkiinnotonta myös taiteen puolella. Kaupallisesti kauniit "yleisön suosikit" ovat helposti yhtä ja samaa mössöä riippumatta näyttelypaikan hienoista puitteista.

Elämässä ja taiteessa usein se kaikkein mielenkiintoisin tapahtuu rajapinnoilla, ruohonjuuritasolla, siellä missä haisee luovan työn hiki ja vain aniharvoin siellä missä tutulla viihteellisellä reseptillä rahastetaan rasvaa kulttuurilaitoksen rattaisiin.

Kesänäyttelyistä lähimpänä maan pintaa ovat erilaiset taiteilijan itsensä tai pienen taiteilijaporukan pystyyn tempaisemat esitykset. Kun näyttely järjestetään kotikutoisesti omissa nurkissa lähellä luovan työskentelyn lähdettä ja tekijöitä, niin tällöin näyttelyvieraalle välittyy jotain ainutkertaista taiteilijasta ja tämän taiteesta, sellaista mitä ei ole mahdollista kokea instituutioiden tai gallerioiden näyttelysaleissa, vaikka taustatietoa löytyisi näyttelyluettelosta metritolkulla.

Yleisön (ja myös omatoimisten taiteilijoiden) kannalta on sääli että median huomio kohdistuu vuosi vuodelta vain isoihin näyttelyihin. Suomessa on monia taiteilijoita jotka raottavat ateljeen tai liiterin ovea yleisölle näin kesäaikaan. Tästä sekalaisesta joukosta luulisi löytyvän myös laadukkaita aineksia muutamaan lehtijuttuun.

Onneksi Turun Sanomissa löytyy näkökykyä pintaa syvemmälle. Tästä linkistä juttu viime keskiviikolta TaideAitoilta.

Avajaisten jälkeinen aamu

Avaisten jälkeiseen aamuun liittyy kummallinen harha. Tuntuu kuin kaikki olisi nyt ohi. Päässä pyörii ajatus, tässäkö tämä kaikki nyt sitten oli, tätäkö varten on nähty kaikki vaiva ja hössötetty kaikenmaailman pieniä yksityiskohtia? Kuten ulkohuussin kuivikkeita, määrämittaisia lasilevyjä, sitä millä pöytäliina pysyy kiinni tuulessa ja onkohan se-ja-se muistettu kutsua ja onkohan kahvikermaa riittävästi.

Toki isompaakin vaivaa on nähty. Koska edellisestä kesänäyttelystä oli kulunut aikaa 12 vuotta olivat paikat päässeet siinä ajassa hieman rempalleen ja pusikoissa ja rikkaruohoissa riitti vastusta. En ole aikaisemmin aloittanut kesänäyttelyn rakentamista raivaussahan kanssa ja risusavotalla.

Yhteen näyttelyaittaan vaihdettiin heikkokuntoinen alahirsi, käyttökelvoton ulkohuussi piti laittaa "uusiksi" ja päärakennuksen ja ulkoliiterin haperot laudat vaihtaa. onneksi näissä hommissa mukana hääri kelpo kirvesmies. Punamultaa kului uusille ja vanhoille laudoille tonkka tolkulla ja loppuun asti jatkuneesta hikisestä kiireestä piti huolta se että tellingit seisoivat talon ympärillä vielä edellisenä päivänä ennen avajaisia.

Kiire johtui osaltaan myös liian tiukasta aikataulusta. Vasta vapun jälkeen kypsyi päätös, jospa sittenkin polkaisemme näyttelyn käyntiin jo täksi kesäksi. Lehdistötiedotteiden hoitamisessa, kutsu- ja julistemateriaalin sekä opasteiden suunnittelussa ja muussa vastaavassa markkinointiin, tiedottamiseen ja sähköpostitteluun liittyvään olisi voinut käyttää aikaa vaikka kuukauden. Nyt asiat oli saatava "pakettiin" parissa viikossa.

Tähän viikko sekalaista kitkemistä ja puutarhan perkausta, vajaa kaksi viikkoa vesuri heiluttelua, pöyrähtelyä raivaussahan kanssa, halonhakkuuta ja risujen raahaamista. Toiset pari viikkoa maalaus- ja nikkarointihommia ja reilu viikko näyttelytilojen, aittojen kuunausta, somistelua ja itse näyttelyn kasaamiseen, avajaisjärjestelyihin, haastatteluihin liittyvää ja muuta sekalaista tuiki tärkeää.

Onneksi ihan kaikkea ei tarvinnut tehdä itse. Oli muutamat "perheensisäiset" talkoot, kesätyötä teinille ja aina luotettavaa apua vierestä. Näin hujahti kahdeksan viikkoa. Olo on kuin mankelista läpivedetyllä lakanalla. Lohduttaa ajatus että seuraavan kesän näyttelyn järjestelyt sujuvat moninverroin helpommin.

Ihmettelen itsekin miten hyvä näyttelystä tuli ja miten tyytyväisiä ihmiset olivat eilisissä avajaisissa näkemäänsä. Vielä kaksi viikkoa sitten mietin vakavasti, josko koko näyttelyn voisi vielä jotenkin perua. Tuntui että en yksinkertaisesti ehdi, enkä jaksa. Mutta ei peruminen ollut mahdollista kun tiedottaminen ja kutsuminen oli edennyt jo niin pitkälle, ettei perääntyä voinut.

Nyt otan aamupäivätorkut. Tämä ei kuitenkaan ole loppu, vaan alku. Näyttely avautuu yleisölle parin tunnin kuluttua ja vasta nyt alkaa se miksi kaikki vaiva on nähty. Tervetuloa Sammattiin. TaideAitat on meidän mielestämme euroopan, ehkä jopa koko maailman paras kesänäyttely.

H-hetki lähestyy

Kirjoitan heinäkuussa TaideAitat blogia aktiivisemmin, joten Luovuksissa-blogilla on lähiviikkoina hieman hiljaisempaa.

Lähtekää pois tietokoneiden luota ja tulkaa lähelle luontoa. Tulkaa Sammattiin kokemaan Taideaittojen eriskummallinen näyttelymeininki. Vaikka näyttelyä ei ole vielä avattu, niin jo tänään ensimmäinen innokas seurue halusi päästä aittoja tutkimaan.

Näyttely avautuu yleisölle ylihuomenna ja se on auki heinäkuussa jokapäivä klo 12-18. Ajo-ohjeet ja muut tarkemmat koordinaatit TaideAitat blogilta Tervetuloa.

Juhannuskiireitä

Juhannus meni hikihatussa huhkiessa kuin loppusuoraa pinkoessa TaideAitat näyttely kiireissä. Kaikki alkaa nyt olla jotakuinkin valmiina, ainakin pihamaalla. Vielä paripäivää teosten ripustusta ja sitten keskiviikkona avajaiset. TaideAitat-blogilla löytyy lisää kaikenlaista loppusähellys kuvaa.

Opasteita

Viimeinen viikko on mennyt opasteita nikkaroidessa ja muissa TaideAitat näyttelyn kiireissä. Talon ja aitan maalausta, risusavottaa, kehystäjällä juoksemista, lapiohommia, kutsuvieraiden pläräystä, tiedottamisia, kallion perkausta, niittämistä, kaluaitan esineiden huoltoa jne.

Pientä rutistusta

Aittojen sisukset alkavat olla siistit ja valmiina ripustukseen. Onneksi...

...sillä paljon on vielä muuta tehtävää ennenkuin varsinainen näyttelyn kasaaminen voi alkaa. Huomenna täytän vaihtolavan loppuun ja jatkan talon maalausta. Taitaa alkaa aikamoinen loppukiri jotta "kaikki" tulee valmiiksi ennen avajaisia.

Kiirettä piisaa

Taideaitat näyttelyn valmisteluissa on kädet täynnä työtä. On kaikenlaista pikkuhommaa loppumaton virta. Tässä menossa Kaluaitan "kalujen" huolto

ja tässä hieman isompi talonmaalausurakka. Koko taloa en varmaan ehdi ennen avajaisia maalata, mutta tämä huonokuntoinen eteläsivu on ehostettava, sen huonon kunnon vuoksi. Osa laudoista meni uuusiksi ja nyt punamultaa pintaan.

Taideammattien arvostus 2010

Kyllä meitä taiteilijoita taas arvostetaan. Suomen Kuvalehden uusimmassa numerossa (SK 20/2010) on jälleen listattu 380 ammattia arvostuksen mukaan "paremmuusjärjestykseen". Viimeksi sama tutkimus tehtiin 2007, josta kirjoitin myös tällä blogilla.

Kärjessä jälleen tutut lääkäriammatit kirurgin johdolla, höystettynä palomiehillä lentokapteeneilla, sairaanhoitajilla ja kätilöillä. Pientä arvostuksen nousua on laman myötä tapahtunut myös taideammattien kohdalla. Suomen Kuvalehden mukaan laman aikana taiteesta haetaan kuulema lohtua.

Taideammateista arvostetuin on edelleen arkkitehti sijalla 47, viimeksi 51. Sisustusarkkitehti on sijalla 136, viimeksi ammatti ei mukana tutkimuksessa. Kirjailijan sijoitus 148 on noussut 15 pykälää, elokuvaohjaajan sijoitus on 184, aiemmin 200. Säveltäjä löytyy numerolla 191, parannusta 18 sijaa.

Amanuenssi 218, valokuvaaja 226, muusikko 230, parannusta kaikissa 10-20 pykälää. Kuvanveistäjää arvostetaan 5 pinnaa enemmän, sijoitus nyt 271. Kuvataiteilija on myös parantanut asemiaan 24 askelta, numerolle 283, kulttuurisihteerikin 15 pykälää sijalle 309. Tanssija hyphdellyt hieman ylöspäin numerolle 335.

Taiteilija-ammateista lavastaja on säilyttänyt arvonsa ennallaan sijalla 318. Samoin kriitikoihin voi tässä suhteessa luottaa. Sijoitus ennallaan 361 ja listan häntäpään seurakin edellisten tutkimusten kaltaista: ulosottomies, autonmyyjä, pysäköinninvalvoja, tv-lupien tarkastaja jne. Pahnan pohjimmaisena, kuten viimeksikin, ovelta-ovelle myyjä.

Perinteiset kädentaito ammatit ovat selvästi taideammatteja arvostetumpia arkkitehtiä lukuunottamatta. Kirvesmies 55, puuseppä 61, muurari 85, suutari 102, lukkoseppä 103, kelloseppä 119. Ehkä yksi syy arvostukseen on se näiden ammattien edustajat mielletään ammattilaisiksi, hommansa taitajiksi. He toimivat hyvin usein ammatinharjoittajina ja laskuttavat tehdystä työstä.

Jos siis kuvataiteilija halajaa lisää arvostusta, niin ehkä silloin kannattaisi perehtyä enemmän ammatisharjoittamis- ja yrittämisasioihin. Ja tuoda tätä puolta reilusti esiin. Suomessa arvostetaan yrittäjää, sijoitus on sama kuin viimeksi, 29.

Yleiset mielikuvat taiteilijoista eivät ole kovin kaksiset. Olen kuullut vuosien varrella monenkirjavaa valitusta siitä millaisia me taiteilija olemme: "oikeaa työtä vieroksuvia", "ei juuri työttömiä kummempia", "epäsosiaalisia reppanoita", "eivät hoida asioitaan", "narsisteja", "toisen kustantamia apuraha-elättejä", "huu-haalla pelleilijöitä" jne..

Ehkä tässä on taas peiliin katsomisen paikka, vaikka mitäpä väliä sillä lopulta on mitä "muut" minusta taiteilijana ajattelevat tai arvottavat. Vai onko? Onko taiteilu, itsensä toteuttaminen tärkeämpää kuin yhteiskunnallinen arvostus? Onko eri suuntiin hapuileva levoton taiteilijuus ristiriidassa vakaan arvostettavan ammattilaisuuden kanssa? Tätä pitää miettiä.

Juliste

Tässähän joutuu puuhaamaan varsin monipuolisesti erilaisia asioita tämän näyttelyn tiimoilta. Tänään suunnittelin julisteen, eilen väänsin risusavottaa, viimeviikolla lehdistötiedotetta ja seuraavaksi pitää metsästää erikoisia ripustusnauloja tai ruuveja joilla saa lasin kiinni seinään, niin että lasi jää irti taustasta. Luultavasti joudun tekemään kiinnikkeet itse kun niitä ei niin vain tunnu löytyvän.

Taideaitat - kuvia näyttelypaikasta

Laitoin Taideaitat blogille hieman kuvia miltä tulevassa näyttelypaikassa näyttää toukokuun puolenvälin paikkeilla. Muutenkin päivitän tuolle blogille lähiaikoina lisää kaikenlaista näyttelyyn liittyvää. Käykää kurkkaamassa jos pieni mutta pippurinen kesänäyttely kiinnostaa Sammatin suunnassa.

Taideaitat tulee

Perustin facebookin Taideaitat -ryhmän, johon toivotaan tietysti paljon jäseniä. Näyttelyn alkuun ei ole kuin hujaus ja nyt täytyy aloittaa tämä rutistus laittamalla tiedotusasioihin vauhtia. Pääpaino tiedotuksessa on netissä. Nyt tulee siis käytännössä testattua miten tieto verkossa leviää ja saavuttaa näyttelystä kiinnostuneet ihmiset.

Jos olet facebookissa, niin tervetuloa liittymään Taideaitat ryhmään ja muutenkin näyttelystä saa vapaasti kertoa ja linkittää jos näin kokee.

Tulossa kesänäyttely heinäkuussa

Polkaisen käyntiin kesänäyttelyn "Taideaitat" Sammattiin heinäkuuksi. Asioiden etenemistä voi seurata täältä. Tavoitteena pieni mutta sitäkin laadukkaampi taidepläjäys. Kirjoitan asiasta tarkemmin hieman tuonnempana...