on hyvä esimerkki siitä kuinka taiteilijoita rahastetaan ja vielä varsin tehokkaasti.
Tapahtuma on nimetty hämäävästi, niin että se sekaantuu helposti Venetsian biennaaliin, joka taas on yksi taidemaailman tasokkaimmista näyttelyistä.
Biennaali tarkoittaa isoa joka toinen vuosi järjestettävää kansainvälistä yhteisnäyttelyä, johon jyry valitsee esille pääsevät taiteilijat. Biennaalit ovat usein huolella mietittyjä, ja siksi niitä myös pidetään auki yleisölle normaaleja näyttelyitä kauemmin. Venetsian biennaalikin on avoinna aina reilut viisi kuukautta kerrallaan.
Mutta Firenzen "biennaali" on avoinna vain 9 päivää ja mukaan pääsee esille lähes kuka tahansa, joka vain maksaa korkeat osallistumismaksut, 2700 euroa per taiteilija, jolla taiteilja saa itselleen 3m seinää. Kyseessä ovatkin keskinkertaiset taidemessut, joiden todellinen olemus yritetään häivyttää "hienojen" kulissien ja kulttuuri-höpinä-latinan taa.
Näyttelypaikkana mainostetaan historiallista Fortezza da basson linnaketta, mutta todellisuudessa raunioiden yhteydessä on paikallinen Pasilan messukeskus ja näyttelypaikkana on matalakattoinen 1970 rakennettu messuhalli. Näyttelyn esittelyvideossa pyöritään lähinnä Firenzen nähtävyyksissä ynnä muissa epäoleellisuuksissa ja varsinainen 11000 m2:n ankea halli vilahtaa vain ohimennen.
Vuoden 2007 kattaukseen osallistui 840 taiteilijaa, joilta kerättiin osallistumismaksuina lähes 2,3 miljoonaa euroa ja lisäksi järjestäjät ovat onnistuneet hankkimaan kymmenittäin sponsoreita taakseen.
Mielestäni asioista tulisi puhua niiden oikeilla nimillä. Tässä ei todellakaan ole kyse mistään hienosta tai ainutlaatuisesta mahdollisuudesta vaan epätoivoisesti esille haluavien taiteilijoiden hyväksikäytöstä.
Kuvaavaa on se että näyttelyn järjestäjä vakuuttaa kaikki teokset vain 700 000 euron kokonaissummasta, jolloin tulipalon sattuessa taiteilija saisi kompensaatiota teoksistaan 840 euroa. Taiteilijan osallistuminen ja maksukyky on siis tärkeintä, eikä olenkaan se mitä esille tulee.
Tapahtuma on nimetty hämäävästi, niin että se sekaantuu helposti Venetsian biennaaliin, joka taas on yksi taidemaailman tasokkaimmista näyttelyistä.
Biennaali tarkoittaa isoa joka toinen vuosi järjestettävää kansainvälistä yhteisnäyttelyä, johon jyry valitsee esille pääsevät taiteilijat. Biennaalit ovat usein huolella mietittyjä, ja siksi niitä myös pidetään auki yleisölle normaaleja näyttelyitä kauemmin. Venetsian biennaalikin on avoinna aina reilut viisi kuukautta kerrallaan.
Mutta Firenzen "biennaali" on avoinna vain 9 päivää ja mukaan pääsee esille lähes kuka tahansa, joka vain maksaa korkeat osallistumismaksut, 2700 euroa per taiteilija, jolla taiteilja saa itselleen 3m seinää. Kyseessä ovatkin keskinkertaiset taidemessut, joiden todellinen olemus yritetään häivyttää "hienojen" kulissien ja kulttuuri-höpinä-latinan taa.
Näyttelypaikkana mainostetaan historiallista Fortezza da basson linnaketta, mutta todellisuudessa raunioiden yhteydessä on paikallinen Pasilan messukeskus ja näyttelypaikkana on matalakattoinen 1970 rakennettu messuhalli. Näyttelyn esittelyvideossa pyöritään lähinnä Firenzen nähtävyyksissä ynnä muissa epäoleellisuuksissa ja varsinainen 11000 m2:n ankea halli vilahtaa vain ohimennen.
Vuoden 2007 kattaukseen osallistui 840 taiteilijaa, joilta kerättiin osallistumismaksuina lähes 2,3 miljoonaa euroa ja lisäksi järjestäjät ovat onnistuneet hankkimaan kymmenittäin sponsoreita taakseen.
Mielestäni asioista tulisi puhua niiden oikeilla nimillä. Tässä ei todellakaan ole kyse mistään hienosta tai ainutlaatuisesta mahdollisuudesta vaan epätoivoisesti esille haluavien taiteilijoiden hyväksikäytöstä.
Kuvaavaa on se että näyttelyn järjestäjä vakuuttaa kaikki teokset vain 700 000 euron kokonaissummasta, jolloin tulipalon sattuessa taiteilija saisi kompensaatiota teoksistaan 840 euroa. Taiteilijan osallistuminen ja maksukyky on siis tärkeintä, eikä olenkaan se mitä esille tulee.
Kommentit