Siirry pääsisältöön

Kuka mitäkin taiteena pitää

Taiteen määrittely on ongelmallista. Vastausta kysymykseen "Mitä on taide?" ei löydy yksiselitteisellä tavalla.

Tätä on kyllä yritetty ja monesta suunnasta. Taidetta voidaan esimerkiksi yrittää hahmottaa teoksesta käsin. Tällöin lähdetään siitä, että taidetta on kaikki se joka taiteelta näyttää. Teoslähtöinen määrittely on melko ongelmatonta perinteisen taiteen suhteen, mutta se ei oikein toimi silloin kun museossa esitetään taiteena ilmapalloja. Tarvitaan muunlaista lähestymistapaa.

Apuun rientää taiteilijalähtöinen ajattelu, jossa taiteena pidetään kaikkia niitä taide-esineitä ja tapahtumia, jotka ovat taiteilijan tekemiä. Eli se minkä taiteilija signeeraa on taidetta. Tämä lähestyminen vie taas ongelmiin siinä kuinka oikea taiteilija määritellään. Voiko taiteilija olla kuka tahansa, joka itseään taiteilijana pitää vai ei? Ja miten erottaa aito taiteilija väärästä?

Riittääkö Unescon taiteilijan asemaa koskeva suositus tekemään kenestä tahansa taiteilijana itseään pitävästä henkilöstä taiteilijan? Ei riitä. Tarvitaan myös taidemaailman hyväksyntä asialle. Taiteilijaseulontaa suomessa tekevät viralliset taiteilijoiden ammattiliitot ja jäsenyyden rajalla roikkuu väkeä satamäärin ja epäselviä tapauksia riittää.

Unescon lauselma kuuluu: "Taiteilijalla tarkoitetaan jokaista, joka luo, esittää tai tulkitsee taidetta. Taiteilija on se, joka pitää taiteellista luomistyötään elämänsä olennaisena osana ja joka tällä tavalla myötävaikuttaa taiteen ja kulttuurin kehittymiseen. Häntä pidetään tai hän haluaa, että häntä pidetään taiteilijana riippumatta siitä, onko hän työsuhteessa tai jonkin järjestön jäsen."

Tosiasiassa Unescon suositus kelpaa suomessa lähinnä materiaaliksi takapuolen-pyyhintä-performanssiin. Navakkaa vastatuulta on luvassa kaikille niille, jotka yrittävät alalle virallisten reittien ulkopuolelta.

Kolmas tapa määritellä taide on kollektiivinen "sopimus", taidekentällä tapahtuva noteeraus tai tunnustus siitä, että jokin asia on nyt taidetta. Eli taiteeksi luokitellaan se mitä yhdessä, taiteen asiantuntijoiden kesken, halutaan taiteena pitää. Määrittelijöinä toimivat nyt kriitikot, museoväki, galleristit, taidehallinto, kuraattorit jne, jotka "kinastelevat" keskenään siitä onko jokin taidetta vai ei.

Tästä oli kysy myös hiljan telkkarissa Ylellä esitetyssä mainiossa ohjelmassa "Suuri performanssi". Toivottavasi se tulee joskus uusintana.

Taiteessa ei löydy yhtä tyhjentävää vastausta. Mutta erilaisia tarkastelukulmia sitäkin enemmän, riippuen siitä kuka tarkastelee. Taidetta voi ajatella vaikkapa sisustus elementtinä, viestinä, terapiana, uskontona, sijoituksena, eettisenä asiana, työnä jne.

Näistä lähestymisistä löytyy laajemmin pohdintoja kirjoituksesta: Mitä on taide, jota hetki sitten päivitin ja tarkensin hieman monipuolisempaan muotoon.

Kommentit

meri sanoi…
pekka

ehkä olen nyt lievästi taidepessimistinen sanoessani että taideareena ei toimi vapauden kenttänä, se ei ole yhteiskuntaa ravitseva ja ravisteleva aidon originaalisen, orgaanisen luovuuden energiasammio, kosminen saarnatuoli tai uhrialttari, vaan mekaaniseen matkimiseen, valmiiseen käsitesapluunaan ja seurantamanipulaatioon perustuva postporvarillisen yhteiskunnan määriteltyjä suureita tukeva laitos, missä raha on hengen mitta. taide voi hyvin Tuntemattomien Mestareitten tietymättömissä teoksissa, yksinhuoltajan mattopyykissä, jätehuollon miesten reippaissa otteissa, taidekoulujen takahuoneissa tai ateljeesta, jota ei koskaan avata ulkopuolisille.

ps. tämä on tällainen hylätyn apuraha-anomuksen seurauksena kirjoitettu maanantainen ruinaisu.
Luovuksissa sanoi…
meri

niin taidekenttä paikka jossa tehdään viihdykettä tai elämän sisältöä eliitille. Tästähän oli jokin tutkimuskin nyt syksyllä. Siinä todettiin että taiteen tukeminen tarkoittaa, rikkaimman väestönosan tukemista, kun hehän muutenkin taidetta "kuluttavat".

Asiat ovat muutenkin päälaillaan. Taiteilijoiden hyvätuloinen "vapaa" eliitti muodostuu apurahoilla elävistä "aatteen miehistä, naisista" jotka elelevät täysin pikkuporvarillista elämää, paitsi puheissaan, jossa haukkuvat mm. kaupallisuutta ja sen turmiollisuutta "tosi" taiteelle.

Taidekentän "duunareiksi" ovat taas joutuneet ne taiteilijat (itseni mukaan lukien) jotka yrittävät tosissaan tulla taiteellaan toimeen. Yrittäminen, joka noin yleensä on kapitalistista touhua, muuttuu nyt taiteilijan pienyrittämisen kautta taidetyöläisyydeksi, jossa tehdään mukisematta vaikkapa tilaustöitä kun elää pitää.

Taide tekee vallankumouksellisista kapitalisteja, aatelisia ja porvareista työläisiä. Mielenkiintoista!
a-kh sanoi…
Välillä tuntui siltä, että joka jumalan kansanopisto lykkää ulos jonkin sortin sutijoita, jotka vaativat yhteiskunnalta alan työpaikkaa tai taloudellista tukea. Toinen trendikäs opiskeltava taiteen ohessa on ollut media.
Luovuksissa sanoi…
A-K.H

joo, taiteilijoita koulutetaan liikaa. Jos kaikki alankouluista valmistuneet laitetaan yhteen niin "vapaata taiteilijaa" valmistuu alalle n. 450 joka vuosi. Ja tämä on aika paljon. 90-luvun lopulla puhuttiin luvusta 300-350.

60/70-luvun taitteessa koko suomen taiteilijaseuran jäsenistö oli 450 henkeä (taidemaalarit, taidegraafikot ja kuvanveistäjät kaikkiyhteensä) ja nyt väkeä on liki 3000... ja tilanne taloudellisesti vain tiukkenee.
Ripsa sanoi…
Minä muistan vielä kun Johannes Virolainen oli opetusministerinä ja ilmoitti tyytymättömille (noille n. 400 taiteilijalle) että kulttuurityöntekijöiden hyvät päivät ovat ohi.

Siitä nousi hirmuinen meteli. Että koska meillä muka on ollut hyvät ajat. Joku viittasi keskustelussa siihen, että olihan niitä, tunnettu taiteilija saattoi yhdellä näyttelyn pitämisellä hankkia itselleen arkkitehdin piirtämän talon. Kultakaudella.
Katja Tanskanen sanoi…
Minulle kelpaa Unescon suositus/määritelmä taiteilijasta. Suosituksella on tarkoitettu juuri sitä, että kuka tahansa ei pääsisi milloin tai missä tahansa estämään jotakuta pitämästä itseään taiteilijana. Kyllä meitä taiteilijoita tähän maailmaan mahtuu. Se on kyllä totta, että kaikilla taiteen aloilla paksut ja suljetut muurit ovat kaikkien niiden edessä, jotka yrittävät alalleen virallisten tai muuten valikoitujen reittien ulkopuolelta.

Mukavaa Joulua sinulle!
Luovuksissa sanoi…
Ripsa ja Katja

Toivotan hyvää joulua ja kiitän kommenteista.

Nykyisin on niin, että se joka ylipäätään selviytyy näyttelystään plussalle saa olla tyytyväinen. Pääkaupunkiseudulla on noin 70 galleria tmv. taidenäyttelyä kokoajan menossa muutaman viikon jaksoissa ja tähän museonäyttelyt päälle.

Unesco ei vain taida olla muodissa täällä pohjolassa.
Maireanna sanoi…
Olipas täällä mielenkiintoista keskustelua, sanon OIKEESTI keskustelua. Saa vihdoinkin kannaottajia lukea, kyllä siitä vielä jotain poikii. Hiljaisuus tietää hiljaista alistumista ajan trendiin.
Kapinaa!
Luovuksissa sanoi…
Kiitos kommentista Anna ja mukavaa vuodenvaihetta sinulle.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Petas-Baari

Tässä pari kuvaa viimevuoden lokakuulta vanhasta Petas-Baarista, joka sijaitsi Viherlaakson Länsirajalla Turuntien ja Lippajärventien risteyksen tuntumassa. Paikka jää juuri ja juuri Kauniaisten puolelle. Nyt rakennus on purettu ja tilalle on kohoamassa "Kukkalaakso" niminen kerrostalo asuinalue. Rakennuksessa toimi vuosikymmeniä legendaarinen Petas-Baari ja kauppa. Rakennus valmistui ennen sotia 1938. Baari oli omana aikanaan varsin suosittu ohikulkijoiden kohtaus- ja taksimiesten taukopaikka. 1970-80 luvulla kaupan rakennukseen tuli U.Suomalaisen TV korjaamo ja myymälä. Toiminta hyytyi 90-luvun alun laman myötä. 1997 Petas-Baari toimi mm. Trabant Express sketsisarjan kulissina. Tässä Youtuben pätkä Jasso Laamasen pajatson peluusta. Itsekin olen joskus vuosikymmeniä sitten käynyt baarissa pajatsoa kokeilemassa ja syömässä kuivan juustosämpylän. Kaupparakennuksen päädyssä oli iso käsinmaalattu Hellaksen Figarol-mainos, jossa ajan havina on vahvasti läsnä. Jos muistat

What is Expandism?

Longer version of this article is at my  homepage . Expansion in Art-making and Expansion-motivated art Introduction This article is a compact study of expansion in the context of making a piece of art. I believe that expansion is one aspect of all kinds of making of art. It has been neglected topic, even unseen, but the phenomenon is real and it is connected to art making, for it is impossible to make a piece of art without its expansion to some space. A work of art is always located in some space – on paper or canvas, in real or imaginary place, in this world or in digital one – and a work of art must first enter that space, it must do expansion there to take control of it. And it is the artist's task to make this happen.  By definition expansion means the increase of something in size , number , or importance . It relates to artworks in two ways, first, to the actual size of an artwork, and second, to the making process of an artwork. In some cases these expansions are overla

Inhorealismia

Länsimaisessa oikeusvaltiossa ei kuulema ole sensuuria. Asia ei pidä paikkaansa. Sensuurin ymmärtää hyvin käsitteen inhorealismi yhteydessä. Realismi tarkoitaa todenmukaisuutta (ransk. réalisme) ja inhorealismi sitä kun todellisuus esitetään kaikkein raadollisimmillaan, asioiden inhoittavia piirteitä tarkastellen. Asia on arkipäivää esimerkiksi uutistoimituksissa, joissa joudutaan jatkuvasti miettimään onko jonkin kuva-aineiston (katastrofin uhrit, sodan kauhut, kirurginen leikkaus jne.) näyttäminen julkisesti sopivaa vai ei. Toisin sanoen kuvamateriaalia joudutaan sensuroimaan, niin että esitetty aineisto on linjassa vallitsevien moraalikäsitysten kanssa. Ja myös niin ettei ketään tarkoituksella järkytetä. Inhorealismi liittyy myös taidekentällä säännöllisesti syntyvään kohuun, kun joku taiteilija kyseenalaistaa tätä rajaa, esittelemällä teoksissaan asioita joita emme ole tottuneet näkemään "hyviä lehtimiestapoja" kunnioittavassa yhteikunnassamme. Ihmiset haluavat syödä