Viime viikko kului aluksi vedosten kanssa tuskaillessa, kunnes rauhotuin tämän tutun rutiinin ääreen ja annoin työn vain kuljettaa. Taustalla radio, välillä pientä taukoa, happihyppelyä, linnunlaulua ja taas vedostamista. Oikeastaan ihan mukava viikko. Suotta vedostamista pidetään usein sellaisena välttämättömänä pahana, taidegrafiikan tekemisen hikisenä urakkana, sellaisena kammen veivaamisena, joka mielellään annetaan vedostajan tehtäväksi.
Minulle vedostus on kuitenkin tärkeä osa työtä, sellainen käsityöläisyyteen liittävä riitti, jossa samaa protokollaa toistetaan huolella, joskus 30 tai 50 tai jopa sata kertaa, riippuen sarjan suuruudesta. Välillä tuntuu että taiteessa halutaan työntää kaikki käsityö-asiat taka-alalle ja nostaa esille mieluummin taiteen "henkeä" tai "sanomaa". Taide sanakin liittyy aluperin taitoon, osaamiseen, jos nyt oikein muistan.
Välillä on tämä käsityö päässyt minultakin unohtumaan. Tällä viikolla löysin sen taas. Sitähän tämä grafiikka suurelta osin on. Pitkä sarja erilaisia käsityönä tehtäviä suoritteita ja se pieni idea, oivallus, jonka muutamassa hetkessä saa ja jota sitten työstetään käsityönä päiväkausia, kunnes teos on kasa valmiita vedoksia.
2 kommenttia:
On varmaan käsityöurakkaa, taiteilun lisäksi. Auttaakohan se taiteilijaa pysymään maan pinnalla.
Tarkoitan lähellä arkista aherrusta.
Ehkä se on niin että taideteoksessa inspiraatiota on vain ripaus. Loppu on raakaa työtä ja perspiraatiota.
Lähetä kommentti