Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2010.

Taide on kuin uskonto

Tässä 2.12.2010 ilmestyvään ESSE-lehteen (Espoon seurakuntien lehti) kirjoittamani puheenvuoro taiteesta. Teksti julkaistaan palstalla jossa Espoolaiset taidevaikuttajat kynäilevät erilaisia näkökulmia taideasioita sivuten. Taide on kuin uskonto Kristinusko on taantunut. Se on jäänyt nykyihmisen arjessa taka-alalle. Ei pyöri elämä enää kirkon ympärillä niin kuin 100 vuotta sitten. Yksilön tarpeet korostuvat ja Jumalan tahtoa tärkeämmäksi on tullut se miten ihminen itse haluaa elämänsä elää, se mitä "minä" tahtoo. Aika muuttuu, mutta ihmisen hengellinen kaipaus on sama. Sieluilla on yhä nälkä. Jos hengen ravintoa ei saa kristillisistä lähteistä, niin silloin sisältöä haetaan jostain muualta, kuten taiteesta. Taiteessa onkin paljon uskontoon vivahtavia sävyjä, jopa siinä määrin että siitä voi tulla joillekin uskonnon korvike tai uususkonto. Olen tavannut useita taiteilijoita tai innokkaita taiteen ystäviä jotka enemmän tai vähemmän tosissaan kertovat uskonnokseen ta

Tilausteos

Tässä pari kuvaa viimeisimmästä äsken valmistuneesta tilausteoksesta, joka komeilee nyt asiakkaan edustustilan seinällä, eli tarkemmin sanottuna jäähallin aitiossa. Oli aika erikoinen paikka tehdä taidetta, mutta mielestäni kokonaisuus onnistui varsin hyvin.

Taiteen tulevaisuusseminaari

Olen jälleen peruskysymysten äärellä. Tuijotan tyhjää paperia. Mietin miksi oikein teen tätä taidetta? Pohdin onko tekemisilläni mitään merkitystä tai ylipäätään millään taiteella? Mietin luonnon riistoa, maapallon tilaa, kuluttamiseen perustuvaa elämän tapaamme ja sitä kuinka lähes kaikki mitä me ihmiset valmistamme päätyy liian pian jätteeksi? Meitä taiteilijoita on liikaa ja suuri osa kaikesta siitä taiteesta mitä nyt tehdään ei päädy minnekkään tai päätyy muun ylituotannon lailla kaatopaikalle. Taiteen nykyiset varastorakennukset natisevat jo nyt liitoksistaan ja kärvistelevät rahapulassa. Onko taideteoskin lopulta vain ihmiskunnan kulutusjuhlan osanen? Kulutushyödykkeenä taide menee ilman muuta luksustuotteiden ja turhakkeiden kategoriaan. Elitismi ja taide näyttävät kuuluvan erottamattomasti yhteen. Jos tilanne jostain syystä kiristyy (yksilön tai yhteiskunnan tasolla) niin yleensä perustarpeista huolehditaan ensin. Taidetta ja muita vastaavia vähemmän välttämättömiä asioita

Suoramyynti taidetta

Pingoitin kosteita akvarellipapereita taustalevyille, kun puhelin soi. Kiiruhdin vastaamaan toiveekkaana; ehkäpä taulunostaja haluaa visiitille? Mutta kattia kanssa! Suoramyyjä kertoo että olen "joskus vuosi sitten" osallistunut heidän asiakastyytyväisyys kyselyynsä ja siksi hän soittaa minulle kertoakseen että minulla on käyttämättä 40 euroa rahaa. Eli käytännössä neljäkymppiä alennusta lehden kestotilauksesta. Myyjän taktiikka perustui epärehellisyyteen. En ollut osallistunut heidän galluppiinsa, enkä ylipäätään minkään muunkaan firman asiakaspalautteluun, en koko ikänäni, jotain satunnaista nuoruuden hairahdusta lukuunottamatta. Äänestän yleensä näissä asioissa jaloillani. Kaiken kukkuraksi tämä oli tänä syksynä jo toinen samoilla sanoilla tehty lähestyminen tuosta samasta firmasta. Toinen yleinen tapa koukuttaa puhelimestaan yllätetty kuluttaja on kertoa kuinka "juuri nyt asiantuntijamme kiertää sillä seudulla…" Mitähän siitä tulisi jos galleristi soittelis

Osa-aikaista leppoistelua

Viikko hujahti tilaustyötä tehdessä kuin siivillä. Syksy on kohta vaihtumassa jouluun. Vuosi hupenee silmissä. Kaksoistornien sortumisesta on liki kymmenen vuotta ja muurin murtumisesta yli kaksikymmentä. Hetki sitten lapset ryömivät vaipoissaan, nyt nuorimmainenkin alkaa olla aikuinen. Elämä menee nopeasti ja huomaan miettiväni jälleen kerran sitä mikä on oleellista, mikä tärkeää, sitä mihin jäljellä oleva aika kannattaisi harkiten tuhlata. Kaikkea mielenkiintoista en yksinkertaisesti ehdi. Kaikkea tärkeäksi luulevaani en myöskään pysty tekemään, koska raha pakottaa juoksemaan. Mietin onko leppoistaminen tai downsiftaus tavalliselle tallaajalle jotain kummallista muotilehti-utopiaa johon oikeasti kykenevät vain ne joilla siihen on varaa ja vähän vastuita? Elämä menee kokoajan kehittyneempään suuntaan ja yhteiskunta, toiminnot, yhteisöt jakaantuvat yhä pienempiin yksikköhin. Tämä kai tarkoittaa sitä että kaikki muuttuu yhä kalliimmaksi ja kalliimmaksi. Käykö tässä niin että kansa p

Elämä on kuljetustoimintaa

Viime perjantaina kävin puhumassa taiteen hinnoitteluun liittyvistä kiemuroista art360 -hankkeen tilaisuudessa Oulussa. Lähdin esitelmöinti reisuun Helsingistä torstaina 22.22 yöjunalla suht kiireisen päivän päätteeksi. Nukuin huonosti kun hytin seinän takana kaksi miestä jutteli äänekkäästi tunteistaan ja siitä miten heidän naisensa aiheuttavat monenkirjavaa päänvaivaa. Erikoista, mutta valvottavaa. Perillä 7.32 ja aamiainen ja päivän lehti matkan varrelle osuneessa hotellissa. Sitten paikalle tilaisuuteen 9.30 alkavaa ohjelmaa seuraamaan. Lounaaksi keitto ja reipas kävelylenkki ennen omaa esiintymisvuoroa. Oma näkökulma hinnoitteluun ja ohjelman seuraamista tilaisuuden loppuu klo 15 asti. Muutama sana seurustelua järjestäjien ja jonkun teemapäivään osallistuneen kanssa ja sitten kipi-kapi 15.37 junaan. Pendolinossa kököttelyä etelään asti ja kotona joskus kymmenen jälkeen. Näin hujahti vuorokausi. Art360 on valtakunnallinen EU-rahoitteinen hanke, jonka puitteissa yritetään antaa