Juhannuskiireitä

Juhannus meni hikihatussa huhkiessa kuin loppusuoraa pinkoessa TaideAitat näyttely kiireissä. Kaikki alkaa nyt olla jotakuinkin valmiina, ainakin pihamaalla. Vielä paripäivää teosten ripustusta ja sitten keskiviikkona avajaiset. TaideAitat-blogilla löytyy lisää kaikenlaista loppusähellys kuvaa.

Opasteita

Viimeinen viikko on mennyt opasteita nikkaroidessa ja muissa TaideAitat näyttelyn kiireissä. Talon ja aitan maalausta, risusavottaa, kehystäjällä juoksemista, lapiohommia, kutsuvieraiden pläräystä, tiedottamisia, kallion perkausta, niittämistä, kaluaitan esineiden huoltoa jne.

Pientä rutistusta

Aittojen sisukset alkavat olla siistit ja valmiina ripustukseen. Onneksi...

...sillä paljon on vielä muuta tehtävää ennenkuin varsinainen näyttelyn kasaaminen voi alkaa. Huomenna täytän vaihtolavan loppuun ja jatkan talon maalausta. Taitaa alkaa aikamoinen loppukiri jotta "kaikki" tulee valmiiksi ennen avajaisia.

Kiirettä piisaa

Taideaitat näyttelyn valmisteluissa on kädet täynnä työtä. On kaikenlaista pikkuhommaa loppumaton virta. Tässä menossa Kaluaitan "kalujen" huolto

ja tässä hieman isompi talonmaalausurakka. Koko taloa en varmaan ehdi ennen avajaisia maalata, mutta tämä huonokuntoinen eteläsivu on ehostettava, sen huonon kunnon vuoksi. Osa laudoista meni uuusiksi ja nyt punamultaa pintaan.

Taideammattien arvostus 2010

Kyllä meitä taiteilijoita taas arvostetaan. Suomen Kuvalehden uusimmassa numerossa (SK 20/2010) on jälleen listattu 380 ammattia arvostuksen mukaan "paremmuusjärjestykseen". Viimeksi sama tutkimus tehtiin 2007, josta kirjoitin myös tällä blogilla.

Kärjessä jälleen tutut lääkäriammatit kirurgin johdolla, höystettynä palomiehillä lentokapteeneilla, sairaanhoitajilla ja kätilöillä. Pientä arvostuksen nousua on laman myötä tapahtunut myös taideammattien kohdalla. Suomen Kuvalehden mukaan laman aikana taiteesta haetaan kuulema lohtua.

Taideammateista arvostetuin on edelleen arkkitehti sijalla 47, viimeksi 51. Sisustusarkkitehti on sijalla 136, viimeksi ammatti ei mukana tutkimuksessa. Kirjailijan sijoitus 148 on noussut 15 pykälää, elokuvaohjaajan sijoitus on 184, aiemmin 200. Säveltäjä löytyy numerolla 191, parannusta 18 sijaa.

Amanuenssi 218, valokuvaaja 226, muusikko 230, parannusta kaikissa 10-20 pykälää. Kuvanveistäjää arvostetaan 5 pinnaa enemmän, sijoitus nyt 271. Kuvataiteilija on myös parantanut asemiaan 24 askelta, numerolle 283, kulttuurisihteerikin 15 pykälää sijalle 309. Tanssija hyphdellyt hieman ylöspäin numerolle 335.

Taiteilija-ammateista lavastaja on säilyttänyt arvonsa ennallaan sijalla 318. Samoin kriitikoihin voi tässä suhteessa luottaa. Sijoitus ennallaan 361 ja listan häntäpään seurakin edellisten tutkimusten kaltaista: ulosottomies, autonmyyjä, pysäköinninvalvoja, tv-lupien tarkastaja jne. Pahnan pohjimmaisena, kuten viimeksikin, ovelta-ovelle myyjä.

Perinteiset kädentaito ammatit ovat selvästi taideammatteja arvostetumpia arkkitehtiä lukuunottamatta. Kirvesmies 55, puuseppä 61, muurari 85, suutari 102, lukkoseppä 103, kelloseppä 119. Ehkä yksi syy arvostukseen on se näiden ammattien edustajat mielletään ammattilaisiksi, hommansa taitajiksi. He toimivat hyvin usein ammatinharjoittajina ja laskuttavat tehdystä työstä.

Jos siis kuvataiteilija halajaa lisää arvostusta, niin ehkä silloin kannattaisi perehtyä enemmän ammatisharjoittamis- ja yrittämisasioihin. Ja tuoda tätä puolta reilusti esiin. Suomessa arvostetaan yrittäjää, sijoitus on sama kuin viimeksi, 29.

Yleiset mielikuvat taiteilijoista eivät ole kovin kaksiset. Olen kuullut vuosien varrella monenkirjavaa valitusta siitä millaisia me taiteilija olemme: "oikeaa työtä vieroksuvia", "ei juuri työttömiä kummempia", "epäsosiaalisia reppanoita", "eivät hoida asioitaan", "narsisteja", "toisen kustantamia apuraha-elättejä", "huu-haalla pelleilijöitä" jne..

Ehkä tässä on taas peiliin katsomisen paikka, vaikka mitäpä väliä sillä lopulta on mitä "muut" minusta taiteilijana ajattelevat tai arvottavat. Vai onko? Onko taiteilu, itsensä toteuttaminen tärkeämpää kuin yhteiskunnallinen arvostus? Onko eri suuntiin hapuileva levoton taiteilijuus ristiriidassa vakaan arvostettavan ammattilaisuuden kanssa? Tätä pitää miettiä.

Juliste

Tässähän joutuu puuhaamaan varsin monipuolisesti erilaisia asioita tämän näyttelyn tiimoilta. Tänään suunnittelin julisteen, eilen väänsin risusavottaa, viimeviikolla lehdistötiedotetta ja seuraavaksi pitää metsästää erikoisia ripustusnauloja tai ruuveja joilla saa lasin kiinni seinään, niin että lasi jää irti taustasta. Luultavasti joudun tekemään kiinnikkeet itse kun niitä ei niin vain tunnu löytyvän.

Taideaitat - kuvia näyttelypaikasta

Laitoin Taideaitat blogille hieman kuvia miltä tulevassa näyttelypaikassa näyttää toukokuun puolenvälin paikkeilla. Muutenkin päivitän tuolle blogille lähiaikoina lisää kaikenlaista näyttelyyn liittyvää. Käykää kurkkaamassa jos pieni mutta pippurinen kesänäyttely kiinnostaa Sammatin suunnassa.

Taideaitat tulee

Perustin facebookin Taideaitat -ryhmän, johon toivotaan tietysti paljon jäseniä. Näyttelyn alkuun ei ole kuin hujaus ja nyt täytyy aloittaa tämä rutistus laittamalla tiedotusasioihin vauhtia. Pääpaino tiedotuksessa on netissä. Nyt tulee siis käytännössä testattua miten tieto verkossa leviää ja saavuttaa näyttelystä kiinnostuneet ihmiset.

Jos olet facebookissa, niin tervetuloa liittymään Taideaitat ryhmään ja muutenkin näyttelystä saa vapaasti kertoa ja linkittää jos näin kokee.

Tulossa kesänäyttely heinäkuussa

Polkaisen käyntiin kesänäyttelyn "Taideaitat" Sammattiin heinäkuuksi. Asioiden etenemistä voi seurata täältä. Tavoitteena pieni mutta sitäkin laadukkaampi taidepläjäys. Kirjoitan asiasta tarkemmin hieman tuonnempana...

Kuvia kuolemasta

Laitan tähän pari kuvaa teoksista joiden teema liittyy elämän lyhyyteen, siihen kuinka ohikiitävää kaikki on. Pienempi, postikortin kokoinen on "The Dance, jossa elämä rinnastuu onnelliseen tanssiin jota tositarkoituksella tanssitaan, mutta se ei kestä kuin hetken ja se on tuomittu lakastumaan kuin kukka (Sudenmarja).

Toinen teos on "The Breath - Henkäys", vaakamallinen vajaa 70cm leveä etsaus samalta vuodelta 2005. Siinä elämää verrataan huuruiseen henkäykseen joka pimeässä hetken näkyy. Teoksessa koko ihmiselämä juoksee silmien edessä kovalla kiireellä syntymästä kuolemaan. Tässäkö se oli?

Teosten myötä osanottoni Merille.

Käsityötä

Viime viikko kului aluksi vedosten kanssa tuskaillessa, kunnes rauhotuin tämän tutun rutiinin ääreen ja annoin työn vain kuljettaa. Taustalla radio, välillä pientä taukoa, happihyppelyä, linnunlaulua ja taas vedostamista. Oikeastaan ihan mukava viikko.

Suotta vedostamista pidetään usein sellaisena välttämättömänä pahana, taidegrafiikan tekemisen hikisenä urakkana, sellaisena kammen veivaamisena, joka mielellään annetaan vedostajan tehtäväksi.

Minulle vedostus on kuitenkin tärkeä osa työtä, sellainen käsityöläisyyteen liittävä riitti, jossa samaa protokollaa toistetaan huolella, joskus 30 tai 50 tai jopa sata kertaa, riippuen sarjan suuruudesta. Välillä tuntuu että taiteessa halutaan työntää kaikki käsityö-asiat taka-alalle ja nostaa esille mieluummin taiteen "henkeä" tai "sanomaa". Taide sanakin liittyy aluperin taitoon, osaamiseen, jos nyt oikein muistan.

Välillä on tämä käsityö päässyt minultakin unohtumaan. Tällä viikolla löysin sen taas. Sitähän tämä grafiikka suurelta osin on. Pitkä sarja erilaisia käsityönä tehtäviä suoritteita ja se pieni idea, oivallus, jonka muutamassa hetkessä saa ja jota sitten työstetään käsityönä päiväkausia, kunnes teos on kasa valmiita vedoksia.

Selonteko

Lueskelin iltapuhteena Opetusministeriön julkaisun 2010:10 "kulttuuri- tulevaisuuden voima toimikunnan ehdotus selonteoksi kulttuurin tulevaisuudesta".

Ensimmäiseksi kiinnitin huomiota esityksen luettelomaisuuteen ja tekstin suppeuteen. Asioita (jotka ovat usein varsin laajoja) vain listataan julistuksen omaisesti ilman tarkempia perusteluita tai taustatietoja, miksi tähän tai tähän väittämään on päädytty. Esimerkiksi (s. 26) todetaan "taiteen kulutuksen voidaan odottaa tulevaisuudessa kasvavan", mutta sitä miksi näin tapahtuu ei kerrota.

Ehkä tässä selvityksessä on kyse "virallisesta visiosta" siitä mihin ollaan menossa eikä niinkään nykyhetkestä eteenpäin luotaavasta analyyttisesta pohdiskelusta.

Selonteossa häiritsee hieman se että teksti on selvästi kirjoitettu "kulttuurikentän asiantuntijoille" eikä tavalliselle lukijalle. Esimerkiksi uutuussanoja "hybriditaide, ubiikki teknologia ja semanttinen web" ei selitetä, ikäänkuin termit olisivat päivän selviä lukijoille. Eikä myöskään selitellä mitä on "luova rihmastotalous" tai millaista on "leppoistelun elämäntapa" jota vuonna 2035 tavoitellaan? Minua ainakin jäi vaivaamaan miten "leppoistelu" on ylipäätään kenellekkään mahdollista jos eläkeikä nousee jokatapauksessa lähelle 70-vuotta?

Sinänsä yleviä ajatuksia kulttuurista ja kukoistamisesta, mutta olisin kaivannut enemmän konkretiaa ja luovan työn tekijän/taiteilijan näkökulmia. Tämä jäi nyt vähän ylhäältä annetuksi "viralliseksi totuudeksi", suppeaksi totuudeksi= alle 40 sivua.

"Luovatyö edellyttää ketteryyttä ja joustavuutta". Mitähän tämäkin tarkoittaa minulle keski-ikäiselle tapoihinsa kangistuneelle taidegraafikolle, jolla on polvi paskana ja jäykkä selkä?