Romutaidetta - Junk Art

Tämä ITE-taiteilijan kettingistä kömpelösti hitsaama Pegasos, kreikan mytologian lentävä hevonen, löytyy itä-suomesta Ronttopuistosta läheltä Lintulan luostaria.

Ja romutaidetta on tällä taukopaikalla lisääkin. Ronttopuiston päätyö on tämä peltinen dinosaurus, joka tervehtii ohikulkijoita tienreunassa ja pihalla on kettinki-pelti kyhäelmiä vähän siellä sun täällä.

Tavoitteena on ilmeisesti ollut tehdä jonkinlainen ITE-teemapuisto tai Pelle Peloton henkinen turistipyydys, mutta jotenkin minulle jäi vaikutelma että ITE-aiheutettu väsymys on iskenyt kesken projektin....

ITE-taidetta

Rovaniemen torilla silmiini osui tallainen huovuttamalla tehty ITE-taulu. Täytyy sanoa että vain ITE-taiteessa törmää kaikenlaisiin erikoisiin juttuihin, joita ei juurikaan korkeakulttuurin puolella tapaa.

Joku kuvataiteilija varmaan joskus "löytää" tämänkin tekniikan ja esittelee sen "uutena" ja vääntää sitten huovuttamalla vakavasti otettavaa taidetta museon seinälle. Tai sitten ei. Ken elää, se näkee.

Arktikum

Yksi turhan vähälle huomiolle jäänyt suomalainen museo on Rovaniemen Arktikum. Taannoinen visiittini siellä oli positiivinen yllätys.

Jo museon sisääntulo on tyylikäs ja sisällä hieno valokäytävä jakaa museon kahteen osaan. Käytävästä avautuvat ovet oikella olevaan Lapin maakuntamuseoon, jossa esitellään Lappilaista luontoa ja elämänmenoa mukavan monipuolisesti. Tarjolla on eläiten ääniä, Rovaniemen sodanaikaista hävitystä, 60-luvun bensa-aseman baari ja vaikkapa torivalokuvaajan elämätyö ym. mielenkiintoista. Ja kaikki hyvin harkiten esille laitettuna.

Käytävän vasemmalta puolella on Arktinen keskus, jossa on tarjolla pohjoista todellisuutta ilmastonmuutoksen näkökulmasta. Runsas kattaus kaikenlaista napapiirin yläpuolista asiaa maailmanlaajuisesti. On jäähuonetta, ennen ja nyt kuvaa, täytetty jääkarhu ja revontulinäytöksiä ym.

Alimmat kuvat ovat Arktisesta keskuksesta. Kokonaisuudessaan Arktikum on tutustumisen arvoinen. Samassa yhteydessä toimii myös pohjoisiin alueisiin erikoistunut kirjasto, joka näkyy ylimmäisessä kuvassa sisäänkäynnistä oikealla. Vasemmalla on kahvila, ravintola.

Ja jos puukot kiinnostaa, niin aivan Arktikumin lähellä on Martiinin vanha puukkotehdas, jossa on mitä runsain valikoima alan tuotteita. Tosin huomattavasti halvempi paikka puukon ostoon Rovaniemeltä on Lelu Tapuli (Tapsan Tapuli) niminen liike Sampokeskuksessa.

Puhelintaidenäyttelyn kehittelyä

Soitin Hesariin valittaakseni ettei lehti ollut vielä tullut, mutta sunnuntai aamuna ennen kahdeksaa en saanut langan päähän muuta kuin automaatin: "Tämä on Helsingin sanomien automaattinen asiakaspalvelu. Jos asianne koskee lehden tilaamista, niin painakaa yksi. Jos asianne koskee jakeluhäiriöitä, niin painakaa kaksi".

Painoin kaksi. "Äänimerkin jälkeen ilmoittakaa ensin nimenne, osoitteenne ja asianne ja sitten painakaa ruutu". Sanoin asiani ja painoin ruutu. "Kiitos yhteydenotostanne. Asianne käsitellään mahdollisimman pian".

Että siihen malliin, kuulemiin vaan. Jäin hieman hämmentyneenä miettimään että oliko tämä nyt sitä aitoa asiakaspalvelua kun juttelin koneystävälle, sitä jossa asiakas on aina oikeassa, sellaista jossa saa kiukutella mielipahaansa.

Kuka oikeasti käsittelee asiani ja koska? Saankohan lehteni järkevään aikaan? Onko asiakaspalvelu vielä suomessa vai onko se jo ulkoistettu Viroon tai kenties Intiaan? Ja löytyykö Intiasta käsin lehdenjakajalle nopeasti varamiestä?

Voikohan tätä systeemiä jotenkin soveltaa ja järjestää taidenäyttely tai teosten esittely kännykän välityksellä? "Jos haluatte lisätietoja teoksesta painakaa yksi. Jos taas haluatte keskustella taiteilijan kanssa painakaa kaksi." Tätä pitää kehitellä...

(P.S. eli Postskriptum: Lehti kolahti laatikkoon hieman ennen yhdeksää. Joko automaattinen asiakaspalvelu toimii ja koneet hoitivat homman tai sitten lehdenjakaja oli nukkunut pommiin ja oli pari-kolme tuntia totutusta myöhässä.)

Toukka kuvataiteilijana

Tässä vielä esimerkki toukan taiteellisesta kädenjäljestä. Kuvioissa on hieman samankaltaisuutta kuin jääkauden muokkaamissa kivissä. Vaikka tämänkaltaisia hyönteisten tekemiä piirrosjälkiä näkee suomessa aika usein (täällä kun ollaan yhä edelleen puun ja metsän kanssa paljon kosketuksissa), niin silti tuokka taide jaksaa sykähdyttää, ainakin itseäni.

Ehkä mielenkiinto johtuu järjestyksen ja kaaoksen yhdistelmästä? Toukka suorittaa kuvioinnin kurinalaisesti yhdelle "rajatulle" tasolle, puun pinnalle kuoren alle, mutta "kädenjälki" näyttäisi olevan sattumanvaraista, leikkisää, luovaa ja päämäärätietoista, ainakin näennäisesti. Tässä tullaan aika lähelle taiteilijan työskentelyä.

Ja samoin kuin ateljeessaan ähkivä taiteilija, niin toukkakin työstää teostaan kuorenalla katseilta piilossa ja hienot teokset huomataan vasta aikojen kuluttua (jos silloinkaan), kauan sen jälkeen kun toukka on kuollut ja kuopattu tai nokittu kriitikoiden lautasilla.

Ikävän tuttua tarinaa taidemaailmasta.

Jääkausi kuvanveisto puuhissa

Kotipihalta löytyneistä jääkauden jäänteistä tuli mieleen tämä jääkauden hienosti veistänä kvartsiittinen kivi jonka kuvasin taannoin Pyhätunturin kansallispuistossa.



Luonnonvoimat ovat uurtaneet kiven pintaan hienon aaltoliikkeen. Tarvitaan vain pientä siistimistä ja tämä kivi voidaan nostaa jalustalle ja esitellä se jossain näyttelyssä hienona veistoksena arvokkaalle juhlaväelle.

Nyt kivi palvelee kansallispuiston vieraita tarjoten tukevaa jalansijaa polulla kulkevalle.

Kivikauden jäänne Viherlaaksossa

Löysin pihaltani erikoisen näköiseen kiven kun etsin sopia rakennustarpeita kivirappusia ja muurin pätkää varten. Vaikka en mikään geologi olekkaan, niin voisin väittää että tässä on todiste siitä että kivikausi on joskus vieraillut myös kotipihallani Espoon Viherlaaksossa.

Kivi on täynnä kummallisia koloja ja sen sisällä vaikuttaisi olevan ilmakuplia tai jotain haperompaa toista kiviainesta, ainakin kivessä olevat pari reikää antaisivat olettaa jotain tämän suuntaista.

Myös pari pienempää kiveä kiinnitti huomioni, toisessa on kuin sekaisin kahta kiviainesta kuin trio-jäätelössä ja toinen on kuin tökitty täyteen pieniä reikiä.

Viherlaakson katutyö kummajainen etenee

Viherlaaksossa (Viherlaaksonrannassa) uuden asfaltin tärväämis-projekti etenee. Monttuja on jo ryhdytty paikkaamaan tallomalla asfalttia täytetyn montun ja tien pintaan.

Uusi asfaltti ei ehtinyt olla uuden veroinen kuin muutaman viikon. Tapahtuukohan vastaavaa muissa kaupungeissa vai onko Espoo jokin erikoistapaus, jossa ei tieto kulje kaupungin eri osastojen välillä?

Vähän ihmetyttää, kun kaupunki ensin urakoi uuden hienon asfaltin ja kohta perään repii tiet auki ja sitten paikkailee jäljet miten sattuu.

Sivusta katsoen holmöläisten hommaa. Mutta ehkä tällekin touhulle löytyy jokin järjellinen selityskaavake kaupunginkansliasta.

Taidekuluttajan eettiset ohjeet

Aiheeseen liittyviä kirjoituksia ja kommentteja löytyy laajemmin sivulta: luonnonsuojelu

Mielstäni taidettakin tulisi miettiä ekologisuuden kannalta ja laatia taiteesta kiinnostuneelle kuluttajalle selkeät eettiset toimintaohjeet.

Olisi hyvä tiedostaa, että kaikki mitä taiteen nimissä tehdään ei välttämättä ole kovin ympäristöystävällistä. Taiteessakin voidaan eri tavoin olla mukana tuhoamassa maapalloa, vaikkakin taiteen osuus maailman saasteista on aika minimaalinen.

Myös taiteen ystävillä tulisi olla mahdollisuus parantaa osaltaan maailmaa, boikotoimalla ympäristölle haitallista taidetta ja tukemalla eettistä, ympäristöasiat huomioivaa taide-elämää. Juuri tästä syystä syystä tämä ehdotelma eettisistä ohjeista on laadittu.

Kaikenlaiset kommentit ja näkökulmat ovat tervetulleita. Keskustelua ja pelinavauksia asian ympärillä kaivataan. Oheinen lista on yksi vaihtoehto "ohjeiksi ja muunkinlainen listaus on varmasti mahdollinen. Tarkoitus tässä on herättää keskustelua aiheesta.


Eettiset ohjeet taiteen kuluttajalle

1. Kuluta lähitaidetta
Suosi lähitaidetta ja paikallisia näyttelyitä. Suosi paikallisia taiteilijoita jotka työskentelevät sinua lähellä ja joiden teoksia voit nähdä lähiseudun gallerioissa tai taiteilijoiden ateljeissa. Tutustu paikkakuntasi taiteilijoihin ja hanki heistä tietoa paikalliselta taiteilijajärjestöltä tai kuntasi kulttuurisihteeriltä tai ota yhteyttä taiteilijaan ja tiedustele ateljeevisiitin mahdollisuutta.

2. Älä kannata taidetta joka on tuotu kaukaa tai on kaukana
Boikotoi taidetta jota tuodaan kaukaa, olkoon se sitten mitä tahansa toritaiteesta maailmankuulujen taiteilijoiden teoksiin. Teosten rahtaaminen matkojen takaa kuluttaa energiaa ja saastuttaa luontoa. Älä myöskään lennä taiteen takia mihinkään. Taidelentomatkailu on täysin turhaa.

Kannata lähiseutusi museota. Ympäristön kannalta on parempi että museo tuo paikkakunnalle näyttelyn yhdellä rahtauksella 5000 tuhatta ihmistä varten, kuin että nuo viisituhatta saastuttavat luontoa matkustamalla sinne-sun tänne taide-elämysten perässä.

Jos sinun on pakko matkustaa ulkomaille, niin käytä silloin junaa tai laivaa ja suosi naapurimaiden taidetarjontaa. Kaukotaiteeseen voit tutustua myös kirjastojen ja internetin kautta.

Älä myöskään ajele autolla ympäri suomea kaiken maailman kesänäyttelyissä ja kulttuuritapahtumissa, vaan tutustu muiden paikkakuntien taideantiin vain jos olet muutenkin kulkemassa paikan ohi tai vieraile näyttelyissä valikoidusti junalla.

3. Suosi ekologisesti kestävää taidetta
Osta kierrätysmateriaaleista valmistettuja esinekoosteita ja kollaaseja sekä myrkytöntä taidegrafiikkaa. Suosi kotimaisten materiaalien käyttöä, käsin veistämistä, performanceja tai ympäristö- ja yhteisötaidetta.

4. Kannata taiteilijan käsityötä, yksinkertaisia työtapoja ja ihmisenergiaa
Vältä taideteoksia, joiden valmistamisessa tarvitaan runsaasti sähköä, energiaa syöviä työstökoneita, elekroniikkaa, tietokoneita ja muita teknisiä välineitä tai laitteita. Mitä vähemmän teknisiä apuvälineitä taideteos tai sen valmistaminen edellyttää, niin sen parempi.

5. Boikotoi muovia
Boikotoi muovia, kuten taideteosten pakkaamista kuplamuoviin ja teosten kehystämistä pleximuovilasin alle. Älä osta muovista tehtyä veistosta tai kitsch esinettä. Suosi perinteisiä tekotapoja ja yritä välttää silikonivalumuoteissa tehtyjä teoksia tai muovimaaleilla tehtyjä maalauksia. Ns. valuhartsi on muovi ja samoin akryyliväri.

6. Suosi taiteilijoita joiden elämä ja työskentely on ekologisesti kestävällä pohjalla
Suosi taiteilijoita, jotka valmistavat teoksensa lähialueella, eivätkä jatkuvasti lentomatkaile taiteilijaresidensseissä tai reissaa kahden maan väliä. Boikotoi taiteilijoita, jotka elävät pröystäillen ja joiden henkilökohtainen elämä ja arvot saastuttavat maailmaa.

7. Suosi myrkyttömyyttä ja vältä ongelmajätettä
Suosi taiteilijoita joiden työskentelymenetelmät ovat mahdollisimman vähän haitallisia. Esimerkiksi ns. myrkyttömässä taidegrafiikassa haitalliset aineet pyritään korvaamaan ympäristöystävällisillä vaihtoehdoilla (kuten liuottimet ruokaoljyllä), niin että työskentely voisi tapahtua mahdollisimman myrkyttömästi.

Vältä taidetta joka synnyttää ongelmajätettä. Tosiasia on että kaikki mitä taiteena tehdään ei suinkaan päädy museoiden kokoelmiin, vaan osa taiteesta joutuu aikanaan kaatopaikalle.

8. Jos et tarvitse taidetta, niin jätä taideteos ostamatta
Osta taidetta vain silloin kun teokselle on kodissasi tai muualla selkeä paikka tai taideteosta tarvitaan jonkin muun syyn takia.

9. Käy taidelainaamossa
Jos paikkakunnallasi on taidelainaamo niin piipahda siellä samalla reissulla kun käyt kirjastossa tai kaupassa. Taidelainaamossa on mahdollista tutustua lähiseudun taiteilijoihin helposti yhdellä kertaa. Jos paikkakunnallasi ei vielä ole taidelainaamoa, niin ala vaatia sitä.

10. Vältä taidetta jonka aiheet ovat elämää, ympäristöä ja ihmisyyttä tuhoavia.
Taiteen avulla käsitellään usein vaikeita aiheita ja herätellään keskustelua. Taide on tehokas väline uusien näkökulmien ja asioiden esiintuomiseen. Yleensä taiteessa onnistutaan tässä hyvin.

Älä kuitenkaan tue taiteellisia ylilyöntejä, joissa ihannoidaan elämän, luonnon ja ihmisyyden tuhoamista. Ja vastaavasti suosi niitä taiteiljoita, jotka käsittelevät näitä teemoja rakentavalla tavalla.

Lehmä

Pysähdyin taukokahveille Tertin kartanoon ja silmään tökkäsi lähes luonnollista kokoa oleva Kitsch-lehmä, joka käyskentelee pellolla ja tuijottelee kahvilan suuntaan. Kahvituokioni häiriintyi kun tuo vitivalkoinen veistos ei suostunut millään istumaan maisemaan.

Veistos on kyllä yritetty sijoittaa pellolle harkiten, mutta kontrasti lehmän muovisen olemuksen ja sitä ympäröivän vehreän maaseudun välillä on niin voimakas ettei yhteentörmäystä voi välttää.

Länsimaiselle ihmiselle valkoinen väri symboloi puhtautta ja viattomuutta, mutta kaukoidässä väri tarkoittaa surua ja kuolemaa. Onko siis lehmän tarkoitus torjua kiinalaisia vai kertoa jotain kartonon busineksen pyyteettömyydestä? Vai onko kyseessä jonkilainen hajuhaittojen torjunta-operaatio, jossa maaseutua halutaan tarjoilla vierailijoille steriilissä muodossa? Vai kenties jalo teko taiteen hyväksi?

Oli miten oli niin Kitschiä lehmä on joka tapauksessa ja myös ympäristön kannalta epäeettistä. Muovin käyttöä pitäisi vähentää kaikilla elämän alueilla, myös koriste-esineissä ja taiteessa.

Miina Äkkijyrkän kierrätysmateriaali lehmät painivat aivan eri sarjassa.

Marttyyri

Jos haluat tulla maailmankuuluksi taiteilijaksi ja "keskustella globaaleista ongelmista" vaikkapa naisten asemasta ja epätasa-arvosta, niin silloin hyvä keino tai "yhteiskuntakriittinen taideurakikka" olisi naisellisten asusteiden, kuten pikkupöksyjen ja rintaliivien tai vaikkapa siveysvyön valmistaminen koraanista. Huomio ja "taiteellinen" maine olisi varmuudella taattu.

Ja vaikka jälkikahakoissa oma henkikin menisi, niin taideuroteko takaisi jokatapauksessa kuolemattomuuden ja paikan taiteen all-of-famessa.

Tarkastellaanpa lähemmin koraanista tehdyn siveysvyön taiteellisia mahdollisuuksia. Koska en itse halua tulla kivitetyksi, en parhaankaan taiteen takia, niin hommaan tarvitaan nyt vapaaehtoinen. Eli tarvitaan taiteilijamarttyyri, joka uhraa tässä kokonaistaideteoksessa henkensä taiteen alttarilla. Löytyykö vapaaehtoisia?

Taiteilijamarttyyrin tehtävänä olisi valmistaa koraanin osasista taiteellisesti toimiva siveysvyö, joka siis on naisen alistamisen ja omistamisen brutaaleimpia ilmentymiä. Vaikka siveysvyö tunnetaan lähinnä kristillisistä yhteyksistä, niin tämän pikkuseikan ei saa nyt antaa häiritä taiteellisia vapauksia.

Ja sitä paitsi kristinusko on päässyt sen verran pahasti maallistumaan ja naiset tasa-arvoistumaan, että raamatusta valmistetulla siveysvyöllä tuskin saataisiin aikaiseksi toivottua taiteellista vaikutusta ja median huomioita. Taiteen tehtävä on julistaa ajankohtaista totuutta ja ottaa esille kipeitä globaaleita aiheita, sellaisia joista juuri nyt vaietaan. Tärkeintä on ongelman kiteyttäminen ja osuva luova tulkinta.

Oma osuuteni tässä prosessissa olisi vain tapahtumien viaton videointi. Siis siveysvyön valmistumisen seuraamista ja taiteilijan tuntemusten dokumentointia. Kaiken asiaan liittyvän videointia. Sitä mitä taiteilija kokee ja kuinka hän valmistuu marttyyrin tehtäväänsä. Millaisia taiteellis-teknisiä ongelmia hän mahdollisesti kohtaa luovassa prosessissaan? Pyhittyykö hän prosessin etenemisen kautta?

Mitä hän ajattelee, tunteeko hän alistettujen naisten odotukset harteillaan, tunteeko hän kuolemansa lähestyvän ja miten taidejumala tulee palkitsemaan hänen taiteellisesti tinkimättömän teoksensa? Onko hänelle luvassa kultainen ateljee ja iankaikkinen apuraha taiteen taivaassa? Ja odottaako Picasso portilla?

Missä hän aikoo julistaa vapauttavan sanomansa ja paljastaa siveysvyön alastoman totuuden? Miten hän valitsee tapahtuman näyttämön? Haluaako hän sanoa videon välityksellä viimeisen tervehdyksensä taideyleisölle, museovieraille, alistetuille naisille vai läheisilleen?

Astuuko hän ilkosillaan vain siveysvyö yllään länsimaisen väkijoukon sekaan ja kävelee kunnes jotain tapahtuu? Seisoskeleeko hän ostoskeskuksen kulmalla vai museossa valkoisella jalustalla? Huomaako kukaan? Miten asiaan reagoidaan, yrittääkö joku avata vyön? Vai valitseeko hän nopeamman performancen ja ostaa lentolipun alistettujen naisten maahan ja esittää yhteisöllisen taideteoksensa basaarin aukiolla?

Tuleeko kuolema heti raivokkaana kivityksenä vai viiveellä ajojahdin, väistöliikkeiden, taiteilijan puolustuspuheiden ja mahdollisten uusinta esitysten jälkeen? Onko kivittäjien joukossa vain miehiä vai onko joukossa myös ymmärtämättömiä naisia? Vaikuttaako naisten osallistuminen kivitykseen taiteellisen suorituksen puhtauteen?

Miten kuoleman tulee ja mitkä ovat taiteilijan viimeiset sanat? "Taide on totuus" vai "taide, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät" vai "taide rakastaa teitä" vai "älkää nyt taiteesta suuttuko" vai jotain muuta vastaavaa?

Pääasia kuitenkin on että taiteilija tulee asianmukaisesti kivitetyksi ja kuolee ja että kaikki tulee videoitua huolellisesti alusta loppuun. Sillä tämän kaltainen taiteilijan tappovideo se vasta jotain olisikin. Todellinen taiteellinen maineteko.

Kumu

Tallinnan uusi taidemuseo Kumu tuotti positiivisen yllätyksen kun saavuin museoon takakautta rakennuksen kakkos-sisäänkäynnin kautta. Ylhäältä mäen päältä avautuu hieno näkymä Kumuun portaiden ja patsaiden täydentäessä visiota. Mielestäni itäpuolen näkymä on varsin vaikuttava. Rakennus näkyy koko komeudessaan ja kaikki tuntuu olevan kohdallaan.

Sisällä rakennuksen halkoo "valorotko" samaan tapaan kuin Kiasmassa. Huomion arvoista ehkä onkin että museon arkkitehtikilpailun voitto tuli suomeen vuonna 1994 Pekka Vapaavuorelle vain vuosi sen sen jälkeen kun Kiasman kisa oli ratkennut Steven Hollille. Samanhenkisyys ja ratkaisujen samankaltaisuus onkin varsin ilmeistä.

Kiasma ehkä toimii paremmin sisätilojen suhteen ja on myös hieman selkeämpi. Kumussa ulkona koettu tunnelma lässähti pikkuhiljaa kun näyttelytilojen pienoinen sekavuus ja ripustuksen ahtaus rupesi vaivaamaan, ainakin näin ensikertalaista näyttelyvierasta.

Parasta sisätiloissa oli ehdottomasti veistospäiden huone, joka jo yksin on kokemisen arvoinen. Kumu on jokatapauksessa vierailun arvoinen kohde Tallinnassa. Alimmassa kuvassa on pari pari komeaa puuveistosta.

Kumu on Baltian maiden suurin taidemuseo ja sen nimi on lyhennetty sanasta KUnstiMUuseum. Kumu sijaitsee Kadriorgin puistossa keskustasta itään.