5.4.2017

Simo Hannulaan liittyvä uusi blogi

Aloitin WordPress alustalla edesmenneeseen isääni liittyvän blogin pitämisen. Blogi löytyy tästä linkistä:

https://simohannula.wordpress.com/ 

Kirjoitan tällä blogilla kaikenlaista isäni taiteen tiimoilta ja julkaisen teoskuvia. Blogin kielenä on englanti ja näkökulmani on kaksijakoinen. Toisaalta kirjoitan pojan asemasta ja toisaalta tarkastelen hänen tekemisiään toisen taidegraafikkona ja kolleegana. Ohessa kuva hänen 60-luvun laajasta tuotannostaan.

Taiteilijat polkevat oravanpyörässään

Helsingin Sanomissa julkaistiin tänään oheinen mielipidekirjoitukseni:


Taiteilija polkevat oravanpyörässään

Kuvataiteilijoiden kehno toimeentulo on yleisesti tiedossa. Taide ei elätä tekijöitään. Tähän liittyy rakenteellinen vääristymä, josta pitäisi puhua.

Kun leipä on tiukassa niin varmin keino pärjätä on saada apurahaa, joiden jakajat seulovat hakijamassan paremmuusjärjestykseen ansioluetteloiden perusteella. Cv:ssä parasta antia ovat laadukkaat näyttelyt ja teokset museokokoelmissa sekä taiteilijan aktiiviisuus. Tämän takia näyttelyiden jatkuva pitäminen ja museaalisen tilan valloitus ovat ikään kuin sisäänrakennettuja toimintamalleja kuvataiteen piirissä. Kaikesta taiteesta, joka tehdään, iso osa ei edes sovi minnekään muualle kuin museaaliseen tilaan.

Näyttelytoiminta on kuitenkin yleisesti ottaen tappiollista muutamia harvoja poikkeuksia lukuunottamatta ja saadut apurahat päätyvät piilotueksi näyttelyvuokraa periville galleristeille. Oleellista tässä on se, että apurahojen tavoittelussa pärjätäkseen taiteilija on pakotettu osallistumaan – toimeentulon näkökulmasta katsottuna –  täysin järjettömään näyttelytouhuun oli sitten kyse galleria tai museonäyttelyistä, ja oli hänellä apurahaa tai ei.

Tässäpä dilemma taidepäättäjille. Mikä se sellainen taiteilija on, joka ei näyttelyitä pidä? Nykyisen taiteilijapolitiikan mukaan: Ei mikään.

Pekka Hannula
Taidegraafikko,
Espoo

8.12.2016

Liian taiteellista

Aina silloin tällöin kuulee jonkun sanovan, että jokin hengen tuotos on "liian taiteellista" hänelle. Tällä puhuja tarkoittaa ettei hän pidä teoksesta tai että se on hänen mielestään huonoa tai luotaan työntävää. Taiteellinen siis rinnastuu outoon tai ei-pitämiseen. Mitä enemmän joku mielletään taiteelliseksi, niin sitä omituisempaa ja kartettavaa se on. Eli taiteella on tässä hienoinen imago-ongelma.

Imago-ongelmista kärsii myös museolaitos. Ylen uutisessa museo rinnastuu johonkin pölyttyneeseen, vanhaan ja kehitysen vastaiseen: "Globalisaatio tuli ja muutti koko paletin. Euroopasta tuli kalliin työn ja jähmeiden rakenteiden museo. Globalisaation kiihkeässä rytmissä yksimielisyyttä päätöksiinsä etsivä EU ei ole niitä notkeimpia toimijoita."  Eli jäykkä ja vanhaan jämähtänyt ovat siis mielikuvia, jotka museosta tulevat kuin itsestään mieleen juttua kirjoittaneelle toimittajalle.

Liian taiteellinen (ja myös vähemmän taiteellinen) tapahtuu yleensä näyttelyissä, joko gallerioissa tai museoissa. Mielikuva myös galleriasta on huono: elitistinen, kallis ja pieneen piiriin liittyvä. Nämä eivät ole mitenkään hyviä lähtökohtia laajemmalle taiteesta innostumiselle ja pitämiselle. Aikamoisia imago-ongelmia kun itse taide ja sen pääasiallinen toimintaympäristö tuovat mieleen lähinnä negatiivisia mielikuvia. Pistää myös näin taiteilijan perspektiivistä mietteliääksi, josko tälle voisi tehdä jotain.

Kuva on Emmasta, jossa pyörii vielä Nykyaikaa etsimässä -näyttely, jossa on kynnystä yritetty madaltaa – tai "liikaa taiteellisuutta" siedättää – ohjailevilla kysymyksillä.

1.12.2016

Muutoksia blogeilla – kolme blogia

Pidän jatkossa myös kahta muuta blogia. Tämä luovuksissa -blogi jatkuu ja kirjoituksia tulee silloin tällöin kun jotain kirjoittamisen arvoista ilmenee.
Wordpressin alustalla osoitteessa hannula.art.blog on jatkossa nettisivuihin liittyvä blogi ja painotus tässä on englannin kielessä ja kuvamateriaalilla.

Tämän lisäksi pidän toista Expandism nimistä blogia ja sitä kirjoitan lähinnä vain englanniksi. Siinä keskityn vapaan, omaksi ilokseni syntyvän taiteen asioihin, eli yksityiskohtien kautta kasvavaan meditatiiviseen työskentelytapaan, ekspandismiin, joka on itseasiassa kaiken työskentelyni pohjavire, myös tilausteoksissa.

Eli kolmella foorumia siis, joilla jotain tapahtuu.

Facebookissa olen ollut viime vuodet varsin passiivinen ja tuskin aktivoidun paljon jatkossakaan. Tilaustöiden etsiminen ja tekeminen tulee viemään paljon aikaa ja kaiken sen vähän ylimääräisen ajan joka jää tästä yli, käytän mieluummin rauhalliseen hetkeen meditatiivisen piirtämisen parissa.

24.6.2015

Simo Hannula ja maisema

Taideaitat kesänäyttelyssä on esillä tänä kesänä pieni katsaus Simo Hannulan tuotantoon, jossa maisema toimii teoksia yhdistävänä tekijänä.

Maatilan poikana Simo Hannula on varttunut maalaismaiseman keskellä. Hän on tutkinut ahkerasti maisemaa piirtäen ja maalaten erityisesti opiskeluaikoinaan ja uransa alussa, mutta hän on palannut maiseman piirtämisen pariin myös myöhemmin urallaan. Perinteisen taiteilijakoulutuksen 50-luvulla saaneena maisema on ollut hänelle - ihmisvartalon ohella - yksi keskeinen ja myös itsestään selvä harjoittelun kohde.

Maisema on kuin vanha ystävä tai eräänlainen hyvin opittu perustoiminto, johon voi aina tukeutua uran edetessä ja mielenkiinnon kohteiden muuttuessa. Maisema antaa turvalliset kulissit hyvin erilaiselle tekemiselle. Maiseman kautta on hyvä availla ovia uusien ajatusten pariin oli sitten kyse informalismista, tilan laajentamisesta avaruudelliseksi, ideoiden kehittelystä, satiirista, fantasiasta, kuvallisesta kerronnasta, ympäristökritiikistä, seksuaalisuudesta tai exlibristen teosta.

Taideaitat kesänäyttely on avoinna 27.7.-26.7.2015 joka päivä klo 11-17. Näyttelyyn on vapaa pääsy.  

19.6.2015

Kiireitä piisaa

Huomasin että on vierähtänyt lähes vuosi siitä kun olen kirjoittanut tälle blogille.  Kulunut talvi on ollut minulla varsin kiireinen ja erinäisten asioiden kanssa juostessa on blogin pito jäänyt taka-alalle.

Mutta nyt rakentelen kesänäyttelyä Sammattiin ja myös kirjoittelen sen tiimoilta aktiivisimmin toiselle taideaitat blogille. Parhaillaan on mennossa näyttelyn pystytys ja kaiken pitäisi olla valmista reilun viikon kuluttua, kun tämän vuoden TaideAitat kesä näyttely pyörähtää käyntiin kokeneen taiteilijakaarin voimin. Näyttelyn taiteilijat ovat Juan Antonio Muro ja Eeva Tervala, Elina Tammiranta-Summa ja Pertti Summa sekä Simo ja Pekka Hannula.

Laskin tuossa että näyttelyn taiteilijoiden keski-ikä on suunnilleen 67 vuotta, joten voi varmasti sanoa että kukaan ei enää etsiskele taiteilijana itseään, vaan on sitä mitä on. Tässä näyttelyssä puhuu kokemus. Näistä linkeistä pääsee taideaittojen blogille ja facebook sivulle. Tämän päiväisen blogitekstin linkeistä löytyvät taiteilijoiden matrikkelitiedot. Tulkaa käymään näyttelyssä, Sammatti on muutenkin mukava paikka.

16.7.2014

Piirtämisjumppaa

Piirtämisjumpassa tehdään erilaisia taiteen tekoon ja piirtämiseen liittyviä harjoitteita ohjatusti niin että myös ns. "piirustustaidottomat" kokevat piirtämisen mielekkääksi. 

Jumpassa on kyse siitä että piirtämisen maailmaan (ja siihen mitä taiteilija työskennellessään ajattelee) otetaan tuntumaa erilaisten piirrosharjoitteiden kautta. Piirtimillä, liiduilla, kynillä leikitään ja etsitään sitä samaa luovuuden iloa jota tunnettiin joskus lapsena.
Virheitä ei ole, eikä mitään valmista tai esittävää synny, vaan etenemme harjoitteesta toiseen ja keskitymme tekemisen iloon. Piirtämishetkessä ollaan kuten ohjatulla aerobic-, tai muulla jumppatunnilla, mutta nyt emme rääkkää kroppaa vaan haastamme näkemistä ja ajattelua ja yritämme saada vikuroivaa piirtäjän kättämme tottelemaan.

Piirtämissessiot ovat noin 30-45 min tiiviitä kokonaisuuksia ja niitä voidaan järjestää pienemille porukoille ison pöydän ääressä ja isommille ryhmille "luokkahuoneen" kaltaisessa tilassa jossa piirtäjille löytyy runsaasti pöytiä sekä dokumenttikamera ja videotykki, joiden avulla jumppaan osallistujat voivat seurata jumppa-ohjaajan työskentelyä ja ohjeita.

Piirtämisjumpasta lisää Pekka Hannulan kotisivuilla ja Facebookissa.


PIIRTÄMISJUMPPAA - missä - milloin:

Piirrosjumppaa on mahdollista kokeilla Sammatissa TaideAitat kesänäyttelyn yhteydessä vielä kahtena lauantaina:
19.7. ja 26.7. kello 14 alkaen ja jumppaamista jatketaan niin kauan kuin osallistujia riittää, eli tilanteen järjestetään useampia piirrosjumppia peräjälkeen. Nämä jumpat ovat ilmaisia, joskin pientä vapaaehtoista maksua materiaaleista toivotaan. Kaikki tarvittavat materiaalit ja välineet löytyvät paikan päältä.

15.7.2014

Ehdotus Ely-keskukselle väliaikaisista opasteista

Tänään oli Hesarissa mielipidekirjoitukseni jossa teen ehdotuksen Ely-keskukselle liittyen ns. väliaikaisiin opasteisiin. Asia koskee varmasti lukemattomia erilaisten kesätapahtumien ja tilaisuuksien järjestäjiä kaikkialla suomessa.  

Kyltit teiden varsilla herättävät tunteita ja niiden laatu vaihtelee äärilaidasta toiseen. Oheinen kuva on TaideAitat-kesänäyttelyn naapurissa toimivan ja Lohja museon pyörittämän Elias Lönnrotin syntymäkotimuoseon Paikkarin Torpan lisäpaikoitusalueen opaste, joka on täysin laillinen, sillä tiealueen ulkopuolelle voivat tapahtumien järjestäjät pystytellä miten huonoja kylttejä tahansa. On myös mahdollista sopia maanomistajan kanssa ympärivuotisista traktorinperäkärry tai muista virityksistä tai rakennella omalta tontiltaan erilaisia mainos-ulokkeita ohiajavien huomiota kiinnittämään. Näihin viranomaisen valta ei ulotu. Mielestäni parempi kuitenkin olisi jos väliaikaisten asiallisten opasteiden kanssa homma toimisi hyvin ja ei syntyisi kiusausta peräkärryhimmeleiden rakenteluun. Tässä kirjoitukseni:

Olen kyllästynyt jokakesäiseen kylttihippaan

Järjestän vuosittain Sammatissa pienen kesänäyttelyn, johon olen anonut ja myös saanut Ely-keskukselta luvat tilapäisille opasteille. Nämä opasteet on sijoitettu joka kesä samoihin paikkoihin lähitien varteen varmistamaan että näyttelyyn tulijat löytävät perille. Luvan anomiseen liittyvä asiakaspalvelu on ollut aina ystävällistä, asiallista ja sujuvaa, mutta tiedonkulku saaduista kylttiluvista harmittavasti pätkii Ely-keskuksen ja paikallisen tienhoitoviranomaisen välillä.
    Kesänäyttelyn opasteet on kerätty pois joka vuosi kesken näyttelyn ja sitten taas palautettu paikoilleen pahoittelujen kera kun kylttien katoaminen on ensin huomattu ja asiaa on selvitelty viranomaisten kanssa. Syyksi on mainittu se etten ole itse muistuttanut tienhoitajia kylttien paikolleen asentamisesta. Tänä kesänä sain aamulla kadonneet kylttini takaisin paikoilleen nopeasti jo iltapäivällä, koska olin laittanut muutaman kyltin taakse lupanumeron näkyviin. Numeron perusteella tietä hoitava viranomainen itse otti minuun yhteyttä ja asia saatiin selvitettyä nopeasti.
    Ehdotan Ely-keskukselle että tästä tehdään käytäntö ja vastedes väliaikaisiin opasteisiin merkitään aina lupanumerot näkyviin tai luvan mukana annetaan kylttien taakse kiinnitettävät tarralaput.  Näin tienhoidosta vastaava viranomainen heti näkee, onko kyltti poisheitettävää roskaa vai ei, ja pystyy ottamaan yhteyttä kylttien omistajaan jos tarvetta on. Tämä parantaisi asioiden sujuvuutta, säästäisi kaikkien osapuolelten työaikaa ja lisäisi asiakastyytyväisyyttä. Ainakin minulla olisi parempaakin tekemistä kuin pelata joka kesä samaa kylttihippaa viranomaisen kanssa.

Pekka Hannula
Taidegraafikko
Espoo


Tässä vielä kuva tienvarteen sijoitetusta (ja lupamenettelyn piiriin kuuluvasta) TaideAitat-kesänäyttelyn opasteesta sekä kuva samasta paikasta tien toiselta puolelta, jossa lähellä olevan näyttelypaikan opaste on sijoitettu niin ettei lain koura siihen ulotu. Alimmaisessa kuvassa on vielä yksi esimerkki samaisen Sammattiin johtavan Paikkarintien (104) varrelta. Tässä kurkoitellaan tielläliikkujien huomiota tiealueen ulkopuolelta tontin puolelta.

Asiaa puitiin tänään myös Ylen Radio Suomessa uudellamaalla kuuluvilla taajuuksilla.






7.7.2014

Simo Hannulan litografiasta kaivataan lisätietoa

Viikko sitten törmäsin tähän isäni Simo Hannulan tekemään kivipiirrokseen, litografiaan vuodelta 1963, jota en ollut aikaisemmin nähnyt. Teos on varmuudella isän tekemä, mutta arvailuksi vain jäi mitä tarkoitusta varten se on aluperin tehty, sillä ihan tavanomainen vapaasti tehty työ se ei ole, koska otettujen vedosten määrä on tässä poikkeuksellisen suuri 350 kpl.  Kyseessä saattaa jopa olla kirjapainossa tehty kopio tussipiirroksesta, joka vain on jostain syystä signeerattu. Työkirjan mukaan - josta ko. teosta ei jostain syystä löydy - 60-luvun alun vastaavista töistä (originaaligrafiikoista) on otettu tyypillisesti 15-30 vedosta ja muutenkin isän vedossarjat ovat olleet jatkossakin vain muutamia kymmeniä tai korkeintaan sata, mikä on myös Suomen Taidegraafikoiden suositus taidegraafikon vedosmäärän maksimille.

 Merkintä 319/350 herättää kysymyksiä siitä kuka on suorittanut vedostamisen, jos kyseessä edes on aito litografia. Isällä on ollut tapana vedostaa ainakin kaikki metalligrafiikan työt (etsaukset) itse ja kivipiirrosten tekemisestä voin varmuudella sanoa että 1970-luvun alussa on ateljeessa jossain vaiheessa ollut litografiaprässi jota on ainakin jossain määrin käytetty ja jonka runko löytyy yhä purettuna "tallin ylisisltä". Tämän prässin isä osti Tapani Lemminkäiseltä tämän kuolinvuotena 1971. Mielikuvani on että litojen suhteen isä olisi aina käyttänyt ulkopuolista vedostajaa ja että 1960-luvulla litografiat olisivat syntyneet Aukusti Tuhkan kurssiateljeessa ja 70-luvun alussa omassa ateljeessa.

On mahdollista että vedostaja on sama henkilö kuin tämä Aukusti Tuhkan toimittaman Taidegrafiikka kirjan (vuodelta 1957) litografian vedostamista esittelevän osuuden "painaja", mutta tämä on vain arvaus. Isä esiintyy samassa kirjassa viivasyövytystä käsittelevän osuuden mannekiinina.

Teosta minulle näyttänyt henkilö arveli sen olevan johonkin kouluun tai opinahjoon (stipendeihin?) liittyvä lahja. Kuva on napsaistu nopeasti tilanteessa kännykkäkameralla kehystetystä työstä. Oma veikkaukseni on että teos liittyy jollain tapaa Tuhkan kurssiateljeehen, eli se voisi olla Tuhkan ateljeelle tehty tilaustyö tai "maksu" jonka isä on tehnyt kattaakseen omia kulujaan työskentelystään ko. ateljeessa. Tämä selittäisi myöskin sen miksi teosta ei löydy isän työkirjasta, eikä tilaustyöstä ole mitään merkintää CV:ssä. Painopaperin lähempi tarkastelu voisi tuoda lisävaloa asiaan.

Jos joillakin on teoksesta tietoa, siitä kuka tai mikä taho on ollut teoksen tilaaja ym., niin olkaa vapaat kommentoimaan asiaa tällä blogilla. Isä ei itse enää jaksa muistaa mistä alkujaan oli kyse, ulkopuolisen vedostajan olemassa olon hän muistaa hämärästi mutta ei mitään muuta kivipiirrosten syntyyn liittyvää.

Vedoksia löytyy (3 kpl) nimellä "Fantasia kaupunkinäkymä" Turun kaupungilta / Wäinö Aaltosen museon kokoelmasta ja jäljet johtavat näissä Turkulaisiin kouluihin.