Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2009.

Toinen kollaasi

Ohessa vielä toinen tuore kollaasi. Tämän hillityn-hallitun-säntillis-matemaattisen teoksen tekemisen aikana soi levylautasella Brian Enon soljuva ambient musiikki. Ja ehkäpä myös jotain tuosta "music for airports" hengestä on siirtynyt työhön?

Kollaasien kimpussa

Viime viikot ovat vierähtäneet kollaaseja tehdessä. Laitan tähän kuvan tuoreimmasta, juuri äsken valmistuneesta teoksesta. Eli aika lailla perusasioiden ja niukkojen värien kanssa tässä touhutaan. Rakennetta, ryhtiä, rytmiä, balanssia, syvyyttä, harmoniaa ja "musikaalisuutta" jne. Ehkä jonkin sortin "keep it simple" taidetta?

Inhorealismia

Länsimaisessa oikeusvaltiossa ei kuulema ole sensuuria. Asia ei pidä paikkaansa. Sensuurin ymmärtää hyvin käsitteen inhorealismi yhteydessä. Realismi tarkoitaa todenmukaisuutta (ransk. réalisme) ja inhorealismi sitä kun todellisuus esitetään kaikkein raadollisimmillaan, asioiden inhoittavia piirteitä tarkastellen. Asia on arkipäivää esimerkiksi uutistoimituksissa, joissa joudutaan jatkuvasti miettimään onko jonkin kuva-aineiston (katastrofin uhrit, sodan kauhut, kirurginen leikkaus jne.) näyttäminen julkisesti sopivaa vai ei. Toisin sanoen kuvamateriaalia joudutaan sensuroimaan, niin että esitetty aineisto on linjassa vallitsevien moraalikäsitysten kanssa. Ja myös niin ettei ketään tarkoituksella järkytetä. Inhorealismi liittyy myös taidekentällä säännöllisesti syntyvään kohuun, kun joku taiteilija kyseenalaistaa tätä rajaa, esittelemällä teoksissaan asioita joita emme ole tottuneet näkemään "hyviä lehtimiestapoja" kunnioittavassa yhteikunnassamme. Ihmiset haluavat syö

ITE-taide kyntää

Tässä Pälkäneen suunnasta tienvarresta bongattu sulava liikkeinen kyntäjä, ITE-taidetta parhaimmillaan. Kroppa on tehty vanhasta ilmastointilaitteesta ja päänä on autonlamppu. Mielestäni aika onnistunut katseenvangitsija ohiajavien iloksi.

Tikka piirsi oudon merkin

Lähimetsän isoon kuuseen oli ilmestynyt tälläinen outo kuvio. Kuva mahtaa olla tämän kaarnapiirroksen tekijä? Muutamana aamuna on kyseisestä kuusikosta kuulunut kunnon rummutusta joten veikkaisin tekijäksi käpytikkaa. Alemmasta kuvasta näkyy hyvin kuinka nokalla on porailtu reikiä runkoon. (Jos tämän lukee joku lintuexpertti, niin asiaa voi vapaasti kommentoida.) Tosin viime vuonna näin Viherlaaksossa myös palokärjen ja eläimet valtaavat Viherlaaksoa muutenkin. Rusakoissa, oravissa ja fasaaneissa löytyy. Syksyllä näin ketun ja kesällä ateljeen ikkunasta kanahaukan. Myös varpushaukan olen nähnyt omalla pihallani ja joskus täällä on toikkaroinut hirvi. Kaiken kukkuraksi muutama vuosi sitten, pari kilometrin päässä kauniaisissa tavattiin citykarhu, mutta siihen en onneksi törmännyt. Tikan piirtämä viesti on muuten ihan ymmärrettävä, jättikokoinen herkkutoukka se siinä jököttää. Hyvät on apajat V-laaksossa.

Viherlaakson koulun hajapäästöt

Tämä kuva ei pahemmin selittelyjä kaipaa. Viherlaakson koulussa on unohdettu ympäristökasvatus tyystin, ainakin mitä lähiympäristöön tulee. Kirjoitin tästä jo aiemmin ja tilanne ei näytä miksikään muuttuvan. Vuodesta toiseen sama meininki. Hävetkää, rehtorista alkaen koko porukka! Oi, talvi tule pian takaisin ja siirrä ongelma taas ensi kevääseen...

Yle-verosta voisi ottaa mallia kulttuurin rahoitukseen

Aamun Hesari julkaisi ilokseni mielipiteeni. Tässä teksti: Televisiolupamaksua harkitaan muutettavaksi Yle-veroksi, kuten asiasta (HS 7.4) uutisoitiin. Ajatus Yle-verosta on mielenkiintoinen ja pienellä kehittelyllä se voisi ratkaista muitakin "rahoituskiistoja" yhteiskunnassa. Eikö idean laajentamista kannattaisi tutkia niin, että Yle-veron sijaan olisikin yksi selkeä vero tärkeimpiä yleishyödyllisiä asioita varten? Tälläinen kulttuurivero olisi suoraan tilipussista lohkaistava siivu. Se kattaisi televisiolupamaksut, kirkollisveron sekä kulttuurin ja taiteen rahoittamisen ja muut mahdolliset asiat. Esimerkiksi taiteen puolella on tilanne se, että yhteiseksi iloksi tehdyistä näyttelyistä ei taiteilijalle makseta "keikka palkkiota", sillä vanhentunut tukijärjestelmä on rakennettu oletukselle, että taiteilija elää apurahoista ja näyttelyn pitäjä korjaa näyttelyn hyödyn. Tilanne asettaa taiteilijat hyvin eriarvoiseen asemaan. Vain pieni osa taiteilijoista saa t

Nainen - leopardin pahin vihollinen

Tässä uutinen vuodelta 1958, jossa nainen on todettu vakavaksi uhaksi afrikan leopardeille. Jos rikkaiden yhdysvaltojen ja euroopan naisten leopardinturkki-himoa ei saada hillityksi, niin kissalajilla ei ole tulevaisuutta. Tämän pikku-uutisen myötä ilmoitan samalla että päivitän blogia lähikuukausina hieman harvemmin . Bloggaus jää taka-alalle, netti sulkeutuu, puhelin irtoaa seinästä, kännykkä mykistyy, sillä nyt aion olla hetken aikaa luovuksissa...

Vuoden Muusa-palkinto

Taiteilijoiden toimeentuloa ja sen niukkuuta on tutkittu viimevuosina kiitettävästi mm. Taiteen keskustoimikunnan taholta. Katsauksissa on selvitelty taiteilijoiden tulolähteitä, työmarkkina-asemaa ja apurahojen vaikutusta taiteilijan identiteettiin. Kuitenkin yksi tutkimuskategoria sivuutetaan täysin, nimittäin "muut tulonlähteet" , eli käytännössä omat säästöt ja läheisten tuki taiteilijalle, kuten puolison suorittama sponsorointi. Asian tärkeys tiedetään ja tunnetaan taiteilijoiden keskuudessa varsin hyvin. Milloin kenelläkin on "varakas puoliso, helppohan sillä..." Kun mietitään keinoja taiteilijoiden toimeentulon kohentamiseksi, niin miksei sitten saman tien voisi nostaa tämänkin näkökohdan lähempään tarkasteluun. Jos osalla taiteilijoista toimeentulo ei ole kiinni taiteen myynnistä tai muusta omasta työpanoksesta, niin mikä vaikutus tällä on taiteen yleiseen hintatasoon tai taidekentän perustoimintoihin? Tai vaikkapa taiteilijoiden halukkuuteen taistell

Sosiaalinen vaihtoteoria ja seksi

"Sosiaalisen vaihtoteorian mukaan suhteessa saa enemmän valtaa se osapuoli, joka on seksistä vähemmän kiinnostunut. Enemmän Rakastunut tai enemmän seksiä haluava osapuoli on valmis kompromisseihin ja valmis tarjoamaan erilaisia houkuttimia saadakseen sen mitä haluaa." Näin kirjoittaa Osmo Kontula, Intohimo & Halu, tietoa suomalaisesta seksistä - tutkimuksessa (Otava 2008), ja jatkaa: "Koska tämän tutkimuksen tulokset puhuvat selvää kieltään miesten naisia keskimäärin suuremmista seksuaalisista haluista, seuraa tästä, että naisilla on tästä epäsuhdasta koituvia valtaresursseja suomalaisissa parisuhteissa miehiä enemmän." Sosiaalisen vaihdon teoria ja sen pohdiskelu on tämän "suuren suomalaisen seksitutkimuksen" mielenkiintoisimpia kohtia. Tässä vielä pari lainausta kirjasta: "Tutkimusten perusteella seksin aloittaminen suhteessa on tapahtunut pääsääntöisesti vasta silloin kun nainen on sitä halunnut. Miehen halulla ei ole ollut siihen paljo

Parisuhdevinkki

Tässä perjantain kunniaksi vanha kunnon parisuhdevinkki, joka näyttää olevan mukana kuvioissa vuosikymmenestä toiseen. Oheinen leike on vuodelta 1963. Mikähän voisi olla vastaava toiminto naisten toteuttamaksi, mikä ilahduttaisi miestä? Ei tule heti mieleen. Ajattelun lähtökohtana tässä mainoksessa on se että miehen tehtävä on pitää nainen tyytyväsenä. Naista on huomioitava, muuten ei hyvää seuraa. Naisen onnellisuus on siis miehen toiminnasta kiinni. "Oletteko tulleet ajatelleeksi, että juuri nyt hän tarvitsee huomaavaisuutta?" Ja aika pitkälle tämä sama ajattelu on läsnä nykyajassakin. Nainen odottaa että häneen panostetaan. Tästä syystä persaukiset peräkammarin pojat jäävät niin usein vaille kumppania. Mutta vaikka mies olisi miten ruma tahansa, niin kumppani löytyy aina, jos hänellä on riittävästi varallisuutta satsata naiseen. Asian toteaa myös Osmo Kontula Suuressa suomalaisessa seksitutkimuksessa .

Vapauden eroja

Viimeisen vuosikymmenen aikana olen ollut tekemisissä melko paljon yrittämiseen liittyvien asioiden kanssa, kun olen etsinyt järkevää ja luontevaa tapaa yhdistää elinkeinonharjoittaminen taiteilijuuteen. On yksi asia (ylitse muiden) jota yrittämisen asiantuntijat eivät näytä kunnolla ymmärtävän ja asia painottuu erityisesti kuvataiteilijoilla. Ja tämä asia on ns. vapaa taide , eli sellainen taide, jota tehdään vapaasti ilman rajoitteita, kuten mahdollisia myyntiajatuksia. Jos kärjistää, niin vapaassa taiteilijuudessa on pitkälle kyse elämän tavasta, jossa taiteilija tekee vapaasti mitä huvittaa. Ja tälläinen vapaus sopii aika huonosti yrittämisen kanssa. Näyttää siltä että erialojen taiteilijat (muusikot, muotoilijat, graafiset suunnittelijat, valokuvaajat, arkkitehdit, tanssijat, koreografit jne...) osallistuvat laajasti luovien alojen yrittäjyyskoulutuksiin, mutta kuvataiteilijoita ei kursseilla juuri näy. Kuvataiteen koulutus, alan järjestöt ja tukirakenteet ovat kaikki ra

The Bitch - Narttu

Taideteoksella on kolmenlaisia katsojia. Ylivoimaisesti suurin yleisö muodostuu aivan tavallisista ihmisistä, jotka tarkastelevat teosta kukin omien maku- ym. mieltymystensä läpi. Teosta pohditaan muun muassa pidän-en pidä (tai ymmärrän-en ymmärrä ) akselilla tai sopisiko tuo kotiini ajatusten kautta. Sitten on pienempi katsojajoukko, joka muodostuu taiteen asiantuntijoista, kriitikoista ja toisista taiteilijoista. Tähän porukkaan kuuluva katsoja, tarkastelee teosta suhteessa taidehistoriaan, tähän aikaan ja muihin vastaaviin teoksiin. Teosta ikäänkuin katsellaan laajemman kokonaisuuden osasena. Sitten on vielä kolmas katsoja, taiteilija itse. Tällä hetkellä teos, kuten oheinen "Narttu"-etsaus näyttää minusta tietynlaiselta, mutta kun aikaa kuluu, niin teos alkaa muuttua johonkin suuntaan silmissäni. Jos hyvin käy se paranee "vanhetessaan", tai sitten se hiipuu alaspäin arvoasteikollani ja päätyy lopulta osastolle "nuoruuden synnit ja muut unohdettavat t

Todennäköisyyslaskelma

Joskus kun ajattelen elämää, niin mieleeni nousee Juhani Siljon lausahdus, "Elämä on usein - niin elinkautista." Näin se vaan taitaa olla. Nuorena oli ikäänkuin koko elämä avoinna ja mahdollisuuksia vaikka kuinka paljon. Kun elämä sitten etenee, niin jokainen valinta sulkee pois joukon muita mahdollisuuksia. Ja tehdyt valinnat yleensä johtavat vain sinne missä on tehtävä uusia otettua suuntaa vahvistavia valintoja. Joskus myös "kohtalo", sattumat tai muut ihmiset valitsevat puolestamme. Aika usein olen tavannut jonkun joka keski-ikäisenä katuu ammatinvalintaansa, jonka teki vanhempiensa ohjauksessa. Jos valintojaan ei osaa kyseenalaistaa, niin valinnan mahdollisuudet, vaihtoehdot hupenevat ja jäljelle jää yksi polku, jota pitkin on sitten tallustettava. Aika harva osaa kyseenalaistaa valintojaan ja tämän ovat myös erilaiset pelurit havainneet. On kolme kippoa ylösalaisin ja yhden alla palkinto. Pelin nimi on "kumpi saa palkinnnon". Peluri pyytää v