Luovuksissa

Hesarin klttuurisivuilla oli 17.5 artikkeli "Aidolla taiteilijalla on aina syvä eetos", jossa Joensuun yliopiston kirjallisuuden professori Erkki Sevänen puolustaa nykytaidetta markkinavoimia vastaan ja sitä kuinka "Taide on korvannut uskonnon". En nyt ota tässä mitään kantaa ajankohtaiseen lapsiporno oikeudenkäyntiin. Oikeastaan jäin miettimään artikkelin otsikossa olevaa "eetos"-sanaa ja artikkelin musta-valkoista ajattelua. Sanakirjan mukaan eetos tarkoittaa tekoja ja arvoja ja niiden hyväksyttävyyttä pohdiskelevaa siveellistä mielenlaatua. Ja tämä näkyy yhteiskuntakriittisyytenä, joka kuulemma on aina mukana ns. "aidon taiteilijan" teoksissa. Mutta jos on olemassa aitoja taiteilijoita, niin silloin on myös olemassa "epä-aitoja" tai vähemmän aitoja taitelijoita. Niitä joiden taiteenteon motiivit eivät nouse yhteiskuntakriittisyydestä, vaan tekemisen moottori löytyy esimerkiksi luovuudesta tai vaikkapa omasta elämästä. En vastusta

Taiteen moraaliasiat ovat taas pinnalla ja siksi laitan tähän vanhan mielipidekirjoituseni, josta on tullut yllättävän ajankohtainen. Teksti julkaistiin Hesarissa 31.10.2005. Miksi taiteilijat etsivät sallitun rajaa? Parhaillaan käydään keskustelua taiteen moraalista. Miksi taiteen nimissä voi tehdä moraalisesti kyseenalaisia tekoja, sellaisia joita muu yhteiskunta ei hyväksy. Muualla porno on yhä K-18 pornoa, mutta museossa samat aktit muuttuvat kaikille sallituksi taiteeksi. Mistä on kyse ja miksi osa taiteilijakuntaa etsii sallitun rajaa? Valtaosa taiteesta tehdään estetiikka-vetoisesti, jolloin kauneus arvot, muotokieli, harmonia, väri jne. ohjaavat työskentelyä. Mutta osa nykytaiteesta tehdään eräänlaisena ”julistustyönä”, jolloin tärkeimmäksi nousee se että taiteilijalla on asiaa ja hän haluaa tulla kuulluksi. Usein taide on myös jonkinlainen yhdistelmä näistä kahdesta. (Perinteisemmässä jaottelussa puhutaan kaupallisesta ja ei-kaupallisesta taiteesta.) Ei-kaupallinen, julistav

Viime aikoina olen pohtinut taiteen vapautta. Koko alku vuosi on mennyt erilaisia tilausteoksia tehdessä ja tilaustöistä ajatellaan että ne eivät edusta sitä kaikkein vapainta taiteen tekemistä. Tilausteosten vapautta rajoittavat mm. se että työ tehdään rahapalkkiota vastaan tilaajalle, prosessissa on mukana asiakaslähtöisyys ja teoksella on toimitusaika. Mutta eroaako tilaustyö paljoakaan ns. vapaasta taiteesta? Kun asiaa miettii niin huomaa että vapaallakin taiteella yllävän paljon rajoitteita. Aikataulut painavat usein päälle, kun teoksia pitää saada aikaiseksi tiettyä näyttelyä varten. Joskus näyttelyyn liittyy "läpimurtoajatus", se että taiteilija huomattaan ja hän saa tunnustusta. Tällöin taiteilijan voisi ajatella tekevän teoksia maineen tavoittelun takia, kriitikoita ja taiteen asiantuntijoita varten. Kumpi sitten on "vapaampaa", tehdä teoksia "rahasta" toimeentulon takia vai "maineesta" uran rakentelun ja kunnianhimon ohjaamana? Täst