Luovuksissa

Tässä aamun Hesarissa ollut mielipidekirjoitukseni. Täytyy myöntää että mielipiteen vapautta suomessa löytyy. Mutta aivan eri asia on sitten se onko mielipiteillä merkitystä. Kiusalliset ja varsinkin "valtaa" kyseenalaistavat näkemykset yleensä sivuutetaan ja vaietaan kuoliaaksi. Oheinen kirjoitus on alkuperäinen tekstini, jota ei ole toimituksessa viilattu. Koskevatko perusoikeudet myös taiteilijoita? Kiasman johtaja Berndt Arell puhui hyvin (Hs 18.11) taidekentän luutuneista valtarakenteista, siitä kuinka pieni sisäpiiri päättää kuka suomalaisessa kuvataiteessa saa menestyä ja kuka ei. Taiteilijan kannalta tämä tarkoittaa sitä, että jos et pääse "sisäpiirin suosioon", niin saat todella kamppailla leipäsi eteen ja että ylipäätään säilyt taiteilijana olemassa. Valta näkyy keskustelussa. Kiusalliset puheenaiheet "vaietaan kuoliaaksi" ja konsensus jatkuu niinkuin ennenkin. Aihe joka pitäisi ruotia perusteellisesti on taiteilijatoiminnan tarkastelu reilusti ...

Tässä vielä toinen tuore kollaasi. Meneillään on ilmeisesti jonkinlaista etsintää, hapuilua kohti "jotain toisenlaista", kollaasin mahdollisuuksien testailua tms. Itseasiassa koko vuosi on ollut tätä samaa murrosta. Kaipa tästä etsinnästä jotain kuoriutuu. Aika näyttää tuleeko tästä jotain mielenkiintoista vai onko tämä vain yksi tapa laittaa palikat nätisti paikalleen? Asiat varmaan hahmottuvat sitten paremmin kun niitä katselee takautuvasti taaksepäin.

Tässä vielä muutama tuulahdus vuosikymmenten takaa. Ensin on naisten Täky karvanpoistoaineen mainos vuodelta 1924. Sitten ihmetellään avioliittoparantolaa 1950-luvulta, paikkaa jossa on tarjolla taideterapiaa, ratsastusretkiä, lentokonekyytejä ja miehille hermolepoa kalastuksen parissa. "Veden vilja kerääminen" kuulemma auttaa suurkaupungin melun rasittamia hermoja rauhoittamaan. Taiteen avioliittoa parantavasta vaikutuksesta sanotaan mm. "Aviopuolisoille, jotka katsovat tulevansa väärinymmärretyiksi, annetaan ensiksikin maalauksen opetusta. Pensselin ja paletin katsotaan avaavan heidän silmänsä kaikkea kaunista havaitsemaan." Viimeinen uutinen käsittelee August Matikaisen tapauksen 1940-luvulta, jossa ischiasta parannellaan bensakylvyssä tuhoisin seurauksin. Tästä ei omahoito enää pahene. Bum!!

Nykyisin on tapana kouluttaa työttömiä, parantaa lisäopilla heidän työnsaanti mahdollisuuksiaan ja sitä kautta rahatilannetta. Koulutus varmaan toimii hyvin jos työnhakijalla on mieli sen verran avoin että hän voi suuntautua useammalle alalle. Mutta mitä tekee taiteilija tai muu ns. kutsumusammatin tekijä? Mitä koulutusta silloin on saatavilla, kun ei yksinkertaisesti kykene vaihtamaan alaa, vaan tekee taidetta jokatapauksessa, kun koko ammatti on enemmän tai vähemmän pakkomielle? Yksi vaihtoehto voisi olla tälläinen vuoden 1960 hypnoosikurssi. Jos tämä omatoiminen "kirjekurssi" olisi vielä saatavilla, niin saattaisin hyvinkin kokeilla ja yrittää hypnotisoida jokaisen potentiaalisen vastaantulijan ostamaan taidettani. Sillä tästähän taiteilijan rahapulissa on yleensä kyse. Talous paranee joko taidekauppojen kautta tai jos saa apurahaa tai sitten jos on sopiva ansiotyö. Näin se vain on. Muita vaihtoehtoa ei ole. Tämä toinen leike on 50-luvun alusta ja liittyyneitseellisiin syn...

Tässä kuva juuri valmistuneesta kollaasista. En ole nyt viimeaikoina ehtinyt juurikaan miettimään blogitekstejä. Syksy on ollut... sanoisinko "harmaa", mutta ehkäpä tämä rahan kanssa tuskailu helpottaa taas jossain vaiheessa ja aikaa/intoa löytyy paremmin bloggaamiseen. Onneksi tilaustyörintamalla näkyy pientä virkoamista, valoa loputtoman tuntuisen tunnelin päässä. Lama kyllä aiheutti aikalailla lamaannusta taidekentällä, etenkin niille joiden koko leipä on taiteesta kiinni.