4.3.2008

Kenelle taiteen yhteiskuntakritiikki on tarkoitettu?

(Teksti on julkaistu Helsingin Sanomien mielipidepalstalla 8.3. otsikolla "Yhteiskuntakritiikki ei ole taiteessa helppoa")

Viime viikoina on kirjoitettu paljon tapauksesta, jossa poliisi takavarikoi lapsipornoa kritisoivan taideteoksen Kluuvin galleriasta. Poliisin toimintaa on myös arvosteltu.

Yksi asia on jäänyt kuitenkin huomaamatta. Kun kritisoidaan, niin kenelle kritiikki on tarkoitettu? Onko tarkoitus keskustella kriittisesti vain taiteilijoiden ja pienen kuvataiteen ystävä-älymystön muodostaman piirin sisällä. Vai onko tarkoitus kritisoida laajasti, niin että viestin ymmärtää myös Matti ja Maija Meikäläinen tai jopa poliisi?

Voimakkaasti kriittiset kannanotot ovat taiteessa hieman ongelmallisia. Jos teoksen sisältämää viestiä selkeytetään liikaa, niin silloin siirrytään helposti pois taiteen alueelta jonnekin propagandan, aatteiden ja erilaisten asioiden ajamisen puolelle. Tästä syystä vakavasti otettavan taiteen "kriittiset sisällöt" tulevat aina pysymään hieman moniselitteisempinä eivätkä ne aukea yhtä helposti kuten esim. politiikan slogunit.

Taidetta parempi keino vaikeiden asioiden käsittelyyn on ehdottomasti journalismi. Jos nyt oli tarkoitus tuoda esiin internetin lapsiporno ongelmat, niin siinä on onnistuttu ja vain siksi että poliisi ja media ovat aktiivisesti osallistuneet tähän kokonaisvaltaiseen performanssiin. Ilman tätä panosta olisi tämäkin yhteiskuntakritiikki jäänyt vain pieneksi sivulauseeksi taiteen marginaaleihin.

Ei kommentteja: