23.7.2008

Viihdekuvataiteilija naurattaa

Mistä johtuu että taiteilijoista ja taiteesta ei pahemmin kerrota vitsejä? Taiteen tekemisenhän pitäisi kai olla mitä luovinta toimintaa, lapsen leikin kaltaista mielikuvitus iloittelua. Luulisi että siinä syntyisi sivutuotteena hauskoja anekdootteja ja vitsejä, mutta näin ei vain näytä tapahtuvan.

Taiteessa ovat vitsit yksinkertaisesti vähissä, sen verran totisesta hommasta on kyse. No, onneksi sentään arjen realiteettien kylmä tuuli ei hyydytä koko taiteilijakunnan hymyä ja aina silloin tällöin joissain teoksessa löytyy pieniä huumorin kukkasia.

Mutta yleisemmin ajateltuna huumori on taiteessa hieman ongelmallista, sillä liiallinen huumori tulkitaan viihteeksi ja viihdehän ei voi olla sitä vakavaa, kaikkein aidointa, eli pyhintä taidetta, josta kuvataiteessa on kyse. Ja pyhille asiolle ei naureta, korkeintaan hyväksyvästi hymyillään, jos teos sisältää pikantin ripauksen taiteellista humoreskia.

Taiteilija saa myös paremmin apurahoja jos hän on vakavasti otettava yhteiskunnallisten ongelmien äänitorvi kuin viihdekuvataiteilija. Viihde on likaista ja kaupallista ja se rajataan tiukasti pois korkeakulttuurisen taiteen alueelta. Näin vain asiat ovat. Vitsi ei saa olla teoksen lähtökohta.

Uskaltaakohan kukaan joskus kyseenalaistaa tämän rajan ja saisimme nähdä suomen ensimmäisen viihdekuvataiteilijan, jonka teoksia bussikuskikin haluaa tulla katsomaan?

Ei kommentteja: