13.5.2009

Taide on tie


Tämä on vastaus kommenttiin jonka nimimerkki Hukassa laittoi edelliseen kirjoitukseen.

Selkeä neuvo jonka uskallan antaa teille nuorille, jotka olette vielä taiteilijan tienne alkutaipaleella, on se että taiteeseen on hyvä suhtautua niinkuin elämän tehtävään, kutsumusammattiin ja ymmärtää se että tässä on koko elämä aikaa tehdä vaikka mitä.

Kiire ei siis ole, ja "omat jutut" on mahdollista löytää elämän aikana moneen kertaan. Ja oma paikkakin taiteen kentällä (ja elämässä muutenkin) löytyy kyllä aikanaan, jos se on koskaan hukassa edes ollutkaan.

Raha on se mikä aiheuttaa taiteilijoille paljon huolta läpi elämän, joten vapaan taiteilijuuden rinnalle on syytä kehittää ajoissa jokin ratkaisu toimeentulon suhteen, oli se sitten kokonaan muita töitä tai ns. leipätöitä omalla taiteella tai vaikka taiteilijayrittämistä, jos se sopii luonteeseen.

Mutta vapaa taide ja leipätyöt on pidettävä erillään toisistaan, ainakin oman pään sisällä, sillä jos tekeminen menee pelkäksi rahan perässä juoksuksi ja yleisön kosiskeluksi, niin silloin hävittää helposti sen mikä on ytimessä, eli vapaan taiteen. Ja se on kuitenkin koko taiteilijuuden idea ja ammatin suola, joka antaa maun taiteilijan elämälle.

Omaa tekemisen ydintä kannattaa siis varjella kaikin keinoin. Yleensä tämä ydin löytyy sieltä missä itse kokee suurinta vapautta ja niiden asioiden parista jotka ovat luontevasti lähellä. Usein niistä asioista, joista muutenkin pitää tai aivan vaiston varaisesti tekee.

Liikaa ei kannata ottaa painetta mitä kulloinkin ympärillä tehdään, vaan kuunnella sisintään ja seurata uskollisesti omaa tietään. Taiteessa kaikenlaiset muodit tulevat ja menevät. Sinun taiteesi on sinun tiesi.

2 kommenttia:

meri kirjoitti...

pekka

hyvää tekstiä, ilo lukea.

minusta on äärimmäisen arvokasta että ihmisillä on useita tapoja kartoittaa maailmaansa. yksi näistä on vaativa, hidas, yhtä aikaa filosofinen ja materiaaliin sidottu menetelmä, TAIDE. sitä ei toivottavasti sido aika eikä hetken muoti, sen tekijä on varustautunut hitaaseen ja vaivalloiseen työskentelyyn, joka palkitsee ja pettää, antaa iloa ja huolta, pitää otteessaan eikä anna suurta vapautta. mutta juuri tässä sidotussa tilassa tekijä onkin vapaa.

Luovuksissa kirjoitti...

meri,

siis vapautta kurinalaisuuden keskellä, taiteen orjan vapautta. Orjiahan tässä ollaan kun tätä on niin pakonomainen tarve tehdä.

Vuosien myötä olen tullut yhä varmemmksi siitä että kaikkein suurin vapaus taiteenteossa löytyy todellakin luovuudesta, luovasta työskentelystä itsestään, niistä hetkistä jolloin aika ja paikka katoavat, kun tekeminen on innoittunutta ja väline on hallussa...