17.7.2008

97-vuotias nainen lentää

Rolls-Roycen keulalla on pieni veistos. Tämän siivekkään naishahmon tekijä on Charles Robinson Sykes (1882-1942).

Mielestäni tässä on hyvä esimerkki siitä kuinka yksi pieni taiteellinen teko saattaa jättää koko muun tuotannon ja uran täysin varjoonsa.

Koska taiteella on aina ollut vaikea tulla toimeen, niin Sykeskin hankki ansioita piirtämällä ja maalaamalla The Car lehdelle, jota kautta hän myös tutustui autoilun alkuvaiheen englantilaisiin vaikuttajiin.

Lehteä kustansi Lordi Montagu II, joka oli innokas autoharrastaja. Hän osallistui mm. The Automobile Clubin järjestämiin kestävyysajoihin. Automobile Clubin puuhamies oli taas Claude Johnson, josta tuli kohta perustettavan autonvalmistaja Rolls-Roycen ensimmäinen toimitusjohtaja ja Johnsonin sihteeristä Eleanor Velasco Thorntonista tuli Lordi Montagun rakastajatar ja keulaveistoksen malli.

Keulaveistoksen esikuvana on Pariisin Louvressa oleva Samothraken Nike. Ensimmäinen keulaveistoksen versio "The Whisper" tehtiin jo vuonna 1906 autoclubin aikoina. Siinä juokseva naishahmo pitää toista kättä kuiskauksen merkkinä suun edessä.

Varsinainen ja vielä nykyisinkin käytössä oleva "Spirit of Speed" tai "Spirit of Ecstasy" veistos toteutettiin vuonna 1911, kun Rolls-Roycen tuotanto oli päässyt vauhtiin. Ensimmäiset valut tehtiin kokonaan hopeasta, mutta alituisten varkauksien takia siirryttiin pian niklattuihin veistoksiin.

Veistoksen malli neiti Thornton hukkui 1915 Välimerellä ensimmäisen maailmansodan pyörteissä, kun saksalaiset torpeedoivat häntä kuljettaneen aluksen. Myös sukellusvene tuotanto oli lähtenyt käyntiin.

Jäin vain miettimään että oliko tämä juuri se taideteko, josta Sykes haluaisi itsensä muistettavan? Ja oliko keulaveistoksen tekeminen hänelle taiteilijana hyödyksi vai haitaksi? Oliko "kaupallinen leima" niin peittävä että sen taa unohtui koko muu taiteellinen tuotanto?

Sykes piirsi ja maalasi ja oli aikansa taitavampia pronssiin veistäjä. Hän osallistui mm. arvostettuihin Royal Academyn ja Pariisin Salongin näyttelyihin 1910 ja 1912. Näyttää kuitenkin siltä että taidepiireissä Sykestä ei pahemmin muistella, mutta Rolls-Roycen ystävien keskuudessa sitäkin enemmän.

Ja taitelijasta riippumatta keulamerkki elää omaa elitististä elämäänsä. Kuten tässä New Yorkilaisen jalokivikauppiaan 200 000 dollarin hintaisessa timanteilla päällystetyssä veistos tunauksessa, josta löytyy kuva täältä.

2 kommenttia:

marjaisa kirjoitti...

Mielenkiintoista. Harvemmin siinä iässä saa poserata auton konepellillä.

Luovuksissa kirjoitti...

Joo.. tarinan draamaa lisää vielä se että neiti Thorntonille ja lordi Montagulle syntyi poika jonka olemassaolo pyrittiin kaikin tavoin salaamaan. Lapsikaan ei oppinut tuntemaan isäänsä isänä vaan lahjoja antavana setänä...

Tarinassa on elokuva-aineksia. Onkohan tästä jo tehty filmi tai jotain sarjaa?