15.11.2010

Suoramyynti taidetta

Pingoitin kosteita akvarellipapereita taustalevyille, kun puhelin soi. Kiiruhdin vastaamaan toiveekkaana; ehkäpä taulunostaja haluaa visiitille?

Mutta kattia kanssa! Suoramyyjä kertoo että olen "joskus vuosi sitten" osallistunut heidän asiakastyytyväisyys kyselyynsä ja siksi hän soittaa minulle kertoakseen että minulla on käyttämättä 40 euroa rahaa. Eli käytännössä neljäkymppiä alennusta lehden kestotilauksesta.

Myyjän taktiikka perustui epärehellisyyteen. En ollut osallistunut heidän galluppiinsa, enkä ylipäätään minkään muunkaan firman asiakaspalautteluun, en koko ikänäni, jotain satunnaista nuoruuden hairahdusta lukuunottamatta. Äänestän yleensä näissä asioissa jaloillani.

Kaiken kukkuraksi tämä oli tänä syksynä jo toinen samoilla sanoilla tehty lähestyminen tuosta samasta firmasta. Toinen yleinen tapa koukuttaa puhelimestaan yllätetty kuluttaja on kertoa kuinka "juuri nyt asiantuntijamme kiertää sillä seudulla…"

Mitähän siitä tulisi jos galleristi soittelisi tuiki tuntemattomille ja kertoisi että heillä on 200 euroa rahaa käyttämättä koska nämä ovat osallistuneet taannoin "kuinka tyytyväisiä olette gallerian näyttelytarjontaan" tms. huu-haa kyselyyn. Ja että rahat voi hyvin "saada itselleen" parin-kolmen tonnin ostoksen yhteydessä.

Entä jos galleristi soittelisi läpi tietyn alueen koteja ja kertoisi kuinka "taiteilijamme on juuri siinä lähistöllä potrettia tekemässä ja että hän voisi hyvin myös tulla maalaamaan muotokuvan teistä"? Halvemmaksikin homma tulisi kun maalattaisiin usempi kärpänen kerrallaan. Mahtaisiko toimia?

5 kommenttia:

hietzu kirjoitti...

Vai tuollaisia puheluita,onneksi olen noilta suurimmaksi osaksi säästynyt. Eniten ärsyttää se, että ensimmäisellä kerralla ei mene koskaan se "ei" sana perille.

"Entä jos galleristi soittelisi läpi tietyn alueen koteja ja kertoisi kuinka taiteilijamme on juuri siinä lähistöllä potrettia tekemässä ja että hän voisi hyvin myös tulla maalaamaan muotokuvan teistä?"

--> Tai jos taiteilijat itse alkavat kierrellä kuten konterfeijarit aikoinaan.

Luovuksissa kirjoitti...

Voihan se olla että joskus suomessakin jos homma kiristyy entisestään (ja ilmastokin lämpenee) niin taiteilijat alkavat liikkua enemmän kaduilla ja toreilla kuten etelämmässä tapahtuu. Aika vähän meillä näkyy - toistaiseksi - kadulla maalaavia ja taulujaan myyviä ja leivästään taistelevia taiteilijoita.

Anonyymi kirjoitti...

Muistaakseni 1950-luvulla taidekauppiaat kiertelivät soittamassa ihmisten ovikelloja. Ei mitään paperia vaan oikein kunnon kankaalle käsin maalattua taidetta. Seinätauluja.
Ihmisillä alkoi olla vähän rahaakin, kaupassa ei juuri ollut ostettavaa, kauneuden nälkä oli valtava.

Luovuksissa kirjoitti...

@Anonyymi

..aika erikoista että taidetta on joskus pystytty myymään ovelta ovelle kuin pölyimureita konsanaan. Hintojen ja kulurakenteen on täytynyt olla huomattavasti alemmalla tasolla kuin nykyisin.

Tänäpäivänä voi karkeasti laskea että alviin menee 9% ja välittäjä ottaa puolet ja sitten jäljelle jäävästä reilusti puolet menee taiteilijan kuluihin ja kehyksiin, ateljeen vuokriin yms , eli 1000 € taulusta jää palkkaa 200 €, josta tulovero pois.

Veikkaan että tonnin taulua (tai edes muutaman satasen) ei noin vain osteta kulkutaidekauppiaalta...

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä sitä taidetta tänäpäivänäkin ostettaisiin ovilla jos olisi niitä kauppiaita. Monet ihmiset tykkäävät kun saavat nähdä maalauksen seinällään ennen kaupan tekoa. Ennenvanhaan kiertäviä kauppiaita oli kymmenittäin eripuolilla suomea ja menestyivät tosi hyvin, isoilla mersuilla ajelivat. Se on vaan aika rankkaa hommaa nuorempi sukupolvi ei siihen enää kykene.