Siirry pääsisältöön

Ylioppilasteatterin Give Me Back My Son esityksessä

Kävin eilen katsomassa Ylioppilasteatterissa Give Me Back My Son!  esityksen. Tyttäreni aloitti syksyllä YT:ssä yhtenä uutena näyttelijänä ja tämä oli tuoreen porukan ensimmäinen koitos.  Tästä syystä katselin esitystä erityisellä mielenkiinnolla.

Se oli ihan hyvä veto.  Nuoruuden innolla läpiviety esitys. Joskin siinä oli - varsinkin ensimmäisellä jaksolla - hieman liikaa ylimääräistä ilmaa, nukahtelua, pienoista toistoa. Mikä tarkoittaa liikaa pituutta. Mutta kaiken kaikkiaan kelpo esitys, josta ei myöskään puuttunut vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Kohtauksessa, jossa elektroniikkakorjaaja paiskoo hajalle printterin reippaalla apinanraivolla, jäin miettimään hieman työturvallisuutta. Rytinässä printteri levisi pieninä paloja laajalle alueelle ja näyttelijätär sai ikävästi vuotavan haavan sormeensa. Vaikka sotkuja siivoiltiin ja imuroitiin esityksen aikana ja tauolla, niin silti näin katsojana hieman huolestuin näyttelijöiden puolesta, kun osa juoksenteli paikalla paljain jaloin ja toisia raahattiin areenalla sinne tänne. Tämä hieman häiritsi esityksen katsomista. Katsojan tehtävä on katsoa, seurata ja nauttia esityksestä, eikä huolestua näyttelijöiden terveydestä.

Esityksessä pohdittiin myös taiteen olemusta. Alun verkkokaupan työntekijöiden keskustelu käsitetaiteesta, siitä kuka on taiteilija ja extemporee taidevideon teko;  nämä nostattivat odotuksia että asiassa päästään kohta todella mielenkiintoisille vesille. Homma sitten pikkuhiljaa hyytyi kliseeksi kun näyttämölle ilmestyi pari käsitetaiteilijaa ottamaan tilaa taiteellaan haltuun.

Jäin miettimään mikä taidelaji voisi sopia näyttämölle, niin että homma toimisi ja olisi yleisöllekin mielenkiintoisempaa seurata. Käsitetaiteilijoiden työstentely kun on vähän sellaista hiljaista pohdiskelua, jossa työprosessin mielenkiintoimmat asiat tapahtuvat taiteilijan pään sisällä, mikä ei sinänsään ole katsojalle mitenkään kiinnostavaa, ellei sitten taidepohdintaan ja dialogiin saada oikein kunnolla terävyyttä.
Yksi taideajatus joka voisi toimia näyttämöllä on ns. kyhäelmätaide eli bricollage jossa taideteos kyhätään ihan mistä tahansa tilanteessa saatavilla olevista materiaaleista.  Jos halutaan vähän rajumpaa otetta niin apua löytyy vaikkapa action painting  tai butohin suunnasta. Butoh on japanilainen vapaamuotoinen hetkeen inspiroitu tanssi, performance, jota usein yhdistellään tavanomaisen maalauksen kanssa erilaisissa esityksissä ja se tulee joskus varsin lähelle action painting meininkiä.

Kolmas asia jota jäin miettimään oli katsomon pienuus. Nyt käytössä ei ollut paikat kuin muutamalle kymmenelle katsojalle, kun osa katsomosta on uhrattu mikseripöydälle. Tämä oli mielestäni sääli kun esitykselle soisi enemmän yleisöä.

Kuva Ylioppilasteatterin juliste näytelmästä 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Petas-Baari

Tässä pari kuvaa viimevuoden lokakuulta vanhasta Petas-Baarista, joka sijaitsi Viherlaakson Länsirajalla Turuntien ja Lippajärventien risteyksen tuntumassa. Paikka jää juuri ja juuri Kauniaisten puolelle. Nyt rakennus on purettu ja tilalle on kohoamassa "Kukkalaakso" niminen kerrostalo asuinalue. Rakennuksessa toimi vuosikymmeniä legendaarinen Petas-Baari ja kauppa. Rakennus valmistui ennen sotia 1938. Baari oli omana aikanaan varsin suosittu ohikulkijoiden kohtaus- ja taksimiesten taukopaikka. 1970-80 luvulla kaupan rakennukseen tuli U.Suomalaisen TV korjaamo ja myymälä. Toiminta hyytyi 90-luvun alun laman myötä. 1997 Petas-Baari toimi mm. Trabant Express sketsisarjan kulissina. Tässä Youtuben pätkä Jasso Laamasen pajatson peluusta. Itsekin olen joskus vuosikymmeniä sitten käynyt baarissa pajatsoa kokeilemassa ja syömässä kuivan juustosämpylän. Kaupparakennuksen päädyssä oli iso käsinmaalattu Hellaksen Figarol-mainos, jossa ajan havina on vahvasti läsnä. Jos muistat

What is Expandism?

Longer version of this article is at my  homepage . Expansion in Art-making and Expansion-motivated art Introduction This article is a compact study of expansion in the context of making a piece of art. I believe that expansion is one aspect of all kinds of making of art. It has been neglected topic, even unseen, but the phenomenon is real and it is connected to art making, for it is impossible to make a piece of art without its expansion to some space. A work of art is always located in some space – on paper or canvas, in real or imaginary place, in this world or in digital one – and a work of art must first enter that space, it must do expansion there to take control of it. And it is the artist's task to make this happen.  By definition expansion means the increase of something in size , number , or importance . It relates to artworks in two ways, first, to the actual size of an artwork, and second, to the making process of an artwork. In some cases these expansions are overla

Inhorealismia

Länsimaisessa oikeusvaltiossa ei kuulema ole sensuuria. Asia ei pidä paikkaansa. Sensuurin ymmärtää hyvin käsitteen inhorealismi yhteydessä. Realismi tarkoitaa todenmukaisuutta (ransk. réalisme) ja inhorealismi sitä kun todellisuus esitetään kaikkein raadollisimmillaan, asioiden inhoittavia piirteitä tarkastellen. Asia on arkipäivää esimerkiksi uutistoimituksissa, joissa joudutaan jatkuvasti miettimään onko jonkin kuva-aineiston (katastrofin uhrit, sodan kauhut, kirurginen leikkaus jne.) näyttäminen julkisesti sopivaa vai ei. Toisin sanoen kuvamateriaalia joudutaan sensuroimaan, niin että esitetty aineisto on linjassa vallitsevien moraalikäsitysten kanssa. Ja myös niin ettei ketään tarkoituksella järkytetä. Inhorealismi liittyy myös taidekentällä säännöllisesti syntyvään kohuun, kun joku taiteilija kyseenalaistaa tätä rajaa, esittelemällä teoksissaan asioita joita emme ole tottuneet näkemään "hyviä lehtimiestapoja" kunnioittavassa yhteikunnassamme. Ihmiset haluavat syödä