7.4.2014

Espoon kulttuurilautakunta ei näe metsää puilta

Näin taiteilijan näkökulmasta Espoolainen kulttuuripolitiikka näyttää omituiselta.  Ilmeisesti kaupungin päättäjät näkevät taiteen teon jonkinlaisena luovana pikku puuhasteluna, eikä lainkaan varteenotettavana todellisena ammattina, jonka harjoittajat hoitavat ammattiinsa liittyviä asioita tositarkoituksella.

Hyvään asioiden hoitoon kuuluu asiallisten kysymysten esittäminen (ja myös kiusallisten ongelmien esiinottaminen jos taiteilijoiden ammatillinen etu vain sitä vaatii). Espoolaisten taiteilijoiden jakaantumisessa ja kahden taiteilijayhdistyksen (Espoon Kuvataiteilijat ry ja Espoon Taiteilijakilta ry) kinastelussa on ollut pitkälle kyse siitä pitäisikö kaupungin tukien kohdistua lähinnä espoolaisille taiteilijoille vai pääsevätkö kaupungin kukkarolle kaikki jotka vain ovat hetken kaupungissa piipahtaneet ja ovat onnistuneet hankkimaan paikallisen yhdistyksen jäsenyyden? Eli käytännössä kaupungissa piipahtaminen takaa elinikäisen espoon kaupungin tukeman taidelainaamomyyntipaikan vaikka asuisi koko lopun elämäänsä muualla. Ammatin näkökulmasta kyse on siis osaltaan toimeentulosta, siitä miten hyvin kaupungin omat taiteilijat taloudellisesti pärjäävät.

Nyt Espoon kaupunki ilmeisesti yrittää hiljentää nämä kysymykset jättämällä Taiteilijakillan ilman mitään tukea ja ajamalla yhdistyksen entistäkin tukalampaan taloudelliseen asemaan. Ongelmat eivät kuitenkaan vain katoa maton alle lakaisemalla tai heittäytymällä välinpitämättömäksi. Kaupungin kulttuuripäättäjiltä toivoisi jämäkkyyttä ja ammattilaisen otteita myös ristiriitaisten ja ikävien asioiden hoidossa. Nyt kaupunki ei ole tasapuolisesti raaka molemmille vaan kurittaa lähinnä Taiteilijakiltaa. 

Näin taiteilijan näkökulmasta tilanne on ikävä ja on jatkunut jo monta vuotta. Asian ympärillä on puuhailtu myös kulisseissa kaikenlaista. Minuakin on moneen otteeseen pyydetty sensuromaan aiempia kirjoituksiani tältä blogilta, mitä en aio tehdä, koska uskon lujasti sanavapauteen. Päinvastoin, asiasta olisi hyvä puhua enemmän ja myös muiden kirjoittaa tai vaikka sitten kommentoida vapaasti tilannetta tällä blogilla jos tarvetta on.  

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Ammatin harjoittajien näkökulmasta katsottuna aina on kyse myös toimeentulosta. Kaupungin kannalta katsottuna kyse on palvelun tuottamisesta kunnan omille asukkaille.
Vuonna 2008 taidelainaamon suhteen tilanne oli lähestulkoon optimaalinen kummankin osapuolen kannalta. Kaupunkilaiset saivat haluamaansa hyvää kulttuuripalvelua (päätellen lainaamon käyttöasteesta) ja taiteilijat saivat palkkaa sen tuottamisesta. Kaupungin antama tila ja lainaamon hoitajan osapalkka mahdollisti sen, että myyntiprovisio voitiin pitää taiteilijoiden kannalta edullisena.
Kaikki olivat tilanteessa hyötyjiä tai ehkä jopa voittajia. Koko kaupungin satsaus meni puitteiden ylläpitämiseen ja taiteilijoiden satsaus sisällön tuottamiseen.
Kaupunki ei antanut taiteilijoilleen valmista ateriaa vaan keittiön ja välineet, joiden avulla saatoimme itse tehdä ateriamme.
Toimiko tämä liian hyvin?