Kannattiko kesänäyttely?

Kesänäyttely on ohi ja kyltit tien varresta on kerätty pois. On aika pohtia miten kaikki sujui ja kannattiko vaiva.

Alkujärjestelyt sujuivat selvästi helpommin kuin viime kesänä. Nyt ei tarvinnut käyttää yhtä paljon energiaa kaikenlaisiin korjauksiin. Vaikka torniaitan katto uusittiin ja pari aittaa sai pintaansa punamultaa, niin silti aikaa jäi enemmän itse näyttelyn rakentamiseen.

Viime kesään verrattuna kävijämäärä jäi hieman pienemmäksi. Kuudesta sadasta putosimme nyt viiteensataan. Ehkä yksi syy tähän oli näyttelyn teemassa - piirtäminen, mikä ei "arkisuutensa" takia kiinnostanut suurta yleisöä laajemmin. Sääli, sillä näyttely keräsi harvinaisen paljon positiivista palautetta ja kiitosta, niltä jotka paikalle tulivat. Jotkut saapuivat paikalle nimenomaan juuri teeman takia, muutamat jopa hieman kauempaakin. Itsellekin jäi sellainen maku että kokonaisuus oli varsin onnistunut.

Toinen syy kävijämäärän kutistumiseen oli ilmeisesti kylteissä. Tämä vuonna Ely-keskuksen linja oli varsin tiukka lupien kanssa. Asfalttitien varteen sai laittaa Sammatin suunnasta lähestymiset 1km ja 500m ja toisesta suunnasta vain 500m sekä kohdalle kääntymisnuoli. Viimekesäiset 2km ja 3km yms. kyltit tulkittiin mainonnaksi ja niitä ei nyt sallittu, eikä kuulemma sallita jatkossakaan. Näyttelyn "mainostaminen" pitää Ely-keskuksen mielestä hoitaa aivan muilla foorumeilla kuin tienvarsikylteillä. Ei edes aukiolo-aikaa saanut laittaa päätien varteen, vaan ihmisten piti käydä portilla toteamassa että suljettu on tältä päivältä. Päätien varressa oli oltava vain "tapahtuman nimi ja nuoli".

Päivät olivat yllättävän tasaisia. Ihmisiä tupsahteli paikalle tasaisen harvakseltaan. Toki alkuviikot olivat hieman hiljaisempia ja viikonloppuina paikka paikoin jopa hieman ruuhkaa kuten viimekin vuonna, mutta kaiken kaikkiaan päivät olivat nyt aikalailla samankaltaisia. Tämä taas toi näyttelyn pyörittämiseen hienoista passissa olon tai "puuduttavan" odottelun makua. Onneksi vaimoni Kristiina oli varsin paljon paikalla, niin ettei näyttely sitonut meitä kumpaakaan aivan kokonaan aitojen kupeseen koko heinäkuuksi. Lisäksi järjestimme niin että tietokoneen ääreltä näki suoraan näyttelyalueelle. Ja laitoimme myös soittokellon ja "soita kelloa"-kyltin näkyvälle paikalle, niin että välillä oli mahdollista hieman puuhailla puutarhan puolella. Nämä olivat oikeita ratkaisuja, sillä on tärkeää että hyvä fiilis säilyy koko näyttelyn ajan ja kaikki vieraat kokevat itsensä tervetulleeksi.

Ostamisen suhteen ihmiset olivat selvästi harkitsevaisempi kuin vuosi sitten. Kreikka ja laman uhka näytti tuovan ylimääräistä varovaisuutta hankintoihin. Onneksi sentään grafiikka liikkui ihan mukavasti, niin että vaivasta jäi käteen pientä palkkaa. Joidenkin näyttely vieraiden kertomana kuulin myös saman suuntaisia huhuja, siitä että myös muissa kesänäyttelyissä on myynti ollut heikompaa kuin aiemmin. Ilmeisesti median jatkuva rummutus laman uhasta saa ihmiset varuilleen ja taide on tällaisessa tilanteessa aina niitä ensimmäisiä mistä säästetään.

Tänä kesänä erialojen taiteilijoita piipahteli paikalla aika usein. Tapahtui monia mielenkiintoisia keskusteluja, kohtaamisia ja tutustumisia. Yllätyin jälleen miten nopeasti kuukausi meni. Ensi kesänä homma jatkuu ja muuttuu useamman taiteilijan yhteisnäyttelyksi. Toivottavasti laman uhka on siihen mennessä jo hälvennyt.