Luovuksissa

Piirtämisjumpassa tehdään erilaisia taiteen tekoon ja piirtämiseen liittyviä harjoitteita ohjatusti niin että myös ns. "piirustustaidottomat" kokevat piirtämisen mielekkääksi.  Jumpassa on kyse siitä että piirtämisen maailmaan (ja siihen mitä taiteilija työskennellessään ajattelee) otetaan tuntumaa erilaisten piirrosharjoitteiden kautta. Piirtimillä, liiduilla, kynillä leikitään ja etsitään sitä samaa luovuuden iloa jota tunnettiin joskus lapsena. Virheitä ei ole, eikä mitään valmista tai esittävää synny, vaan etenemme harjoitteesta toiseen ja keskitymme tekemisen iloon. Piirtämishetkessä ollaan kuten ohjatulla aerobic-, tai muulla jumppatunnilla, mutta nyt emme rääkkää kroppaa vaan haastamme näkemistä ja ajattelua ja yritämme saada vikuroivaa piirtäjän kättämme tottelemaan. Piirtämissessiot ovat noin 30-45 min tiiviitä kokonaisuuksia ja niitä voidaan järjestää pienemille porukoille ison pöydän ääressä ja isommille ryhmille "luokkahuoneen" kaltaisessa t...

Tänään oli Hesarissa mielipidekirjoitukseni jossa teen ehdotuksen Ely-keskukselle liittyen ns. väliaikaisiin opasteisiin. Asia koskee varmasti lukemattomia erilaisten kesätapahtumien ja tilaisuuksien järjestäjiä kaikkialla suomessa.   Kyltit teiden varsilla herättävät tunteita ja niiden laatu vaihtelee äärilaidasta toiseen. Oheinen kuva on TaideAitat-kesänäyttely n naapurissa toimivan ja Lohja museon pyörittämän Elias Lönnrotin syntymäkotimuoseon Paikkarin Torpan lisäpaikoitusalueen opaste, joka on täysin laillinen, sillä tiealueen ulkopuolelle voivat tapahtumien järjestäjät pystytellä miten huonoja kylttejä tahansa. On myös mahdollista sopia maanomistajan kanssa ympärivuotisista traktorinperäkärry tai muista virityksistä tai rakennella omalta tontiltaan erilaisia mainos-ulokkeita ohiajavien huomiota kiinnittämään. Näihin viranomaisen valta ei ulotu. Mielestäni parempi kuitenkin olisi jos väliaikaisten asiallisten opasteiden kanssa homma toimisi hyvin ja ei syntyisi ki...

Viikko sitten törmäsin tähän isäni Simo Hannulan tekemään kivipiirrokseen, litografiaan vuodelta 1963, jota en ollut aikaisemmin nähnyt. Teos on varmuudella isän tekemä, mutta arvailuksi vain jäi mitä tarkoitusta varten se on aluperin tehty, sillä ihan tavanomainen vapaasti tehty työ se ei ole, koska otettujen vedosten määrä on tässä poikkeuksellisen suuri 350 kpl.  Kyseessä saattaa jopa olla kirjapainossa tehty kopio tussipiirroksesta, joka vain on jostain syystä signeerattu. Työkirjan mukaan - josta ko. teosta ei jostain syystä löydy - 60-luvun alun vastaavista töistä (originaaligrafiikoista) on otettu tyypillisesti 15-30 vedosta ja muutenkin isän vedossarjat ovat olleet jatkossakin vain muutamia kymmeniä tai korkeintaan sata, mikä on myös Suomen Taidegraafikoiden suositus taidegraafikon vedosmäärän maksimille.   Merkintä 319/350 herättää kysymyksiä siitä kuka on suorittanut vedostamisen, jos kyseessä edes on aito litografia. Isällä on ollut tapana vedostaa ainakin kaik...

(Tekstiin on tehty lisäys 22.8. toisen näkemiskerran jälkeen. Nämä kommentit lopuksi.) Kävin eilen Mustikkamaalla katsomassa Ylioppilasteatterin Tanssi tai kuole - Maratoonimusikaalin , josta ei menoa ja meininkiä puuttunut.  Kertomus perustuu Horace McCoyn "They Shoot Horses, Don't they?" romaaniin vuodelta 1935, josta on tehty myös 1969 oskareita voittanut filmi.   Suomalainen arvio elokuvasta tästä linkistä . Tarinan ytimestä löytyy viihteen ja positiivisuuden kaapuun verhoutunut ahdingossa olevien ihmisten hyväksikäyttö Yhdysvalloissa 20 ja 30-luvuilla järjestetyissä maratontansseissa , jotka olivat eräänlaista oman aikansa tosi-TV:tä.  Hatunnosto Ylioppilasteatterin rohkeudelle tarttua näin monisäikeiseen teemaan.  Yritys on kova kun nuoruuden innolla lahjakkaat nuoret näyttelijät pyrkivät vastaamaan tarinan haasteeseen. Tanssikohtaukset soljuvat hyvin ja tanssin jatkuessa 'fyysisen väsymyksen' aistii katsomossa asti. Näyttelijät suoriutuvat kaike...